Lenna Anttila: Profeetta Elia

Profeetta Elia


16. sunnuntaina kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai

1. Kun 17–24.
Profeetta Elia oli Israelin nälänhädän vuoksi mennyt Jumalan äänelle kuuliaisena Sidonin Saraptiin. Siellä oli Jumala profeettaa ja erästä leskiäitiä, ja hänen poikaansa ihmeellisesti ruokkinut kourallisella jauhoja ja tilkkasella öljyä kauan aikaa.

Sitten sairastui leskivaimon poika ja kuoli. Hädässään sanoi leskivaimo Eliaalle: "Sinä olet tullut minun tyköni, että minun pahat tekoni muistettaisiin ja poikani kuolisi." Profeetta otti pojan, vei ylistupaan, jossa hän asui ja laski hänet vuoteeseensa.
Hän rukoili Jumalaa sanoen: "Herra minun Jumalani, oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka luona minut holhotaan, että tapat hänen poikansa." Kolmasti hän rukoili ja sanoi: "Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielun tulla häneen takaisin."

Herra kuuli Eliaan rukouksen ja poika virkosi elämään. Kun leskivaimo sai tietää poikansa elävän, sanoi hän profeetalle: "Nyt minä ymmärrän, että olet Jumalan mies ja Herran sana on tosi sinun suussasi."

Tarkastaessamme tätä pyhän sanan kohtaa, huomaamme profeetta Eliaan toimissa nämä kolme: uskon, toivoa ja rakkauden. Niistä Paavalikin on puhunut.

Vahvalla uskolla luottaa Elia siihen, että Jumala kyllä pystyy tässäkin tapauksessa auttamaan. Esimerkillinen on Eliaan usko, sillä tilanne tosiaankin on toivottoman näköinen. Kuollut nuorukainen sylissään menee Elia ylös portaita ylistupaan. Voisiko nyt näkyä tässä kenenkään silmiin, että hän luottaa omiin voimiinsa tai ennen tekemiinsä tekoihin kuolleen nuorukaisen herättämiseksi! Jumalan voimaan hän luottaa, ja uskoo hänen kuulevan hätääntyneen huudon.

Toivoen Jumalan auttavan leskeä, tarttuu hän asiaan omalla tavallaan, tai oikeammin jumalanlapsen tavalla: laskee pojan vuoteelle ja ryhtyy rukoilemaan. Tuossa teossa tarvitaan totisesti elävää toivoa, johon Jumala on meidät uudesti synnyttänyt niin kuin Pietarikin siitä on kirjoittanut.

Rakkaus on suurin kaikista. Rakkaus on suurempi kuin usko, vaikka rakkaus lähimmäiseen on uskon hedelmä. Mutta Jumalan rakkauden ilmestymisestä olemme me saaneet uudesti syntymän ja uskon. Ilman uskosta vuotanutta rakkautta ei olisi leski holhonnut Eliaa, eikä Elia olisi ilman Rakkautta voinut rukoilla hengessä ja totuudessa. Sillä Jumalaa on rukoiltava hengessä ja totuudessa, sanoo apostoli Jakob. Mitäpä olisi se rukous ollut, ellei siinä olisi ollut mukana rakkaus. Ja mitä nuorukaisen kantaminen olisi merkinnyt, ellei se olisi ollut rakkauden osoitus ja työ.

Mutta he palvelivat tulevaisen varjoa. Se mitä silloin on ajallista asiaa kirjoitettu, on nyt hengellistä. Elian vuode on ikään kuin hänen sielunsa lepopaikka. Siitä Davidkin sanoo: "Palaja taas minun sieluni sinun lepoos."

Siionin matkalaulaja laulaa: "On lepopaikka suloinen, laitettu Golgatall, Jeesuksen verihaavoissa."

Jeesuksen haavoissa on se virvoittava, turvallinen ylistuvan vuode, myös nykyhäivän uskovaisten lepopaikka. Ja sille parantavalle vuoteelle pyytää tämän päivän Elia kantaa köyhän leskiäidin uskosta pois kuolleen lapsen.

Huutakaamme vain rohkeasti Herran puoleen. Hänellä on voimaa auttaa. Hän antaa armoa, kun me apua tarvitsemme. Hän voi auttaa ja tahtoo siirtää kaikki kuolemasta elämään. Huutakaa ja rukoilkaa hengessä ja totuudessa, te Jumalan köyhät, raadolliset ja murheelliset pyhät, sillä hän on sanonut: "Hädässäsi avuksesi huuda minua, minä olen auttava sinua, ja sinä olet kunnioittava minua." Muistakaa silloin, kun uupumus valtaa, että "jotka kyynelin kylvävät, ne saavat ilolla niittää."

Kuulluksi tulleen rukouksen ei tarvitse olla pitkä tai kaunis. Esim. 10 spitaalista, jotka Jeesus puhdisti, huusivat taanpaa: "Jeesus rakas mestari, armahda meitä." Tuo tuli kuulluksi. Se ei ole pitkä, ei kaunistettu eikä ulkokullainen, onpahan vain hätähuuto syvyydestä Jumalan Pojan tykö. Hän antoi yksinkertaisesti eikä voimannut, niin kuin Eliakin sai, mitä hän sanoi.

Niinpä tänä päivänä köyhä, avuton vanhin, joka näkee lapsensa uskon uudistuvan ja elämän palaavan poikaansa, sanoo Sarpatin lesken sanoja sisarelleen tai veljelleen: "Nyt minä ymmärrän jumalansanan todeksi sinun suussasi." Eikä ainoastaan suussa, vaan "suussa ja sydämessä." Se on se sana uskosta, joka meidän seassamme saarnattu on. Ei sitä tarvitse lähteä kaukaa hakemaan, koska se sydämessä ja suussa on. Ole siis turvassa sinä huono kotipappi, Herra Jeesus on sanonut herättävänsä ja virvoittavansa kuolleita, niin kuin näkee Isänkin tekevän.

Ajattele tätä suloista Sarpatin leskestä kertovaa raamatunpaikkaa itsesi ja lapsesi kohdalle. Ehkäpä Jumalan lohdutus on lähempänä kuin aavistatkaan. Armoa ja rauhaa rukoilen Jeesuksen nimen ja veren turvin teille ja itselleni.

Lenna Anttila, Kemi
Päivämies 13.9.1956