Jumalan auttava käsi

Keskiviikkona tammikuun 20 päivänä 1971

3. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jumalan auttava käsi

Matt. 8: 14 - 17

"Ja kuin Jeesus tuli Pietarin huoneeseen, näki hän hänen anoppinsa makaavan ja sairastavan vilutautia. Niin hän tarttui hänen käteensä, ja vilutauti luopui hänestä. Ja hän nousi ja palveli heitä."

Pyhään Raamattuun on kirjoitettu aikojen alusta asti tapahtumia ihmisten elämästä, tämäkin yksinkertainen tapahtuma Jeesuksen ajalta Pietarin anopin vilutaudista. Jos olisi ollut kysymys vain flunssasta, tuskinpa Matteus olisi sitä muistiin kirjoittanut. Jumalan armolapset täällä synnin ja viettelysten maailmassa ovat ristinkantajia. Joka päivä on otettava oma risti. Risti saattaa olla joskus raskas kantaa. On ajallisia vastoinkäymisiä. Syntikin on saattanut tarttua matkamieheen. Puhaltaa kylmä tuuli. Mieli on painunut maahan. Ystävätkin, nuo rakkaat sisaret ja veljet, tuntuvat olevan niin etäisiä. Jospa uskoni onkin ollut vain luulottelua, niin huonosti se on onnistunutkin. Siinä ei ole ollut kuin puutteita. Turhaa on enää jatkaa. Parasta lienee hiljaisuudessa jäädä pyhien joukosta. On niin kylmäkin ja väsyttää.

Silloin tulee likelle hellä, rakas käsi, joka tarttuu makaavan käteen. Taivaassa valvotaan ristinkantajien taivalta. Tämän sai kokea Pietarin anoppikin. Jos ei näin taivaallinen rakastaja huolehtisi karitsoistaan, olisimme monet jo aikaa sitten väsyneet ja uupuneet. "Ja hän nousi ja palveli heitä."

Sinä uupunut ja kiusausten ja murheitten alla väsynyt ristinkantaja, sinunkin käteesi tahtoo tarttua sama lämmin, rakastava, hellä ja armahtava käsi. Ei ole Herran Jeesuksen käsi kylmennyt, matkamiehen on vieläkin lupa ylentää sydämensä uskomaan synninviat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja lämpimässä sydänveressä. Tämän ovat saaneet, ja saavat kokea väin armahdetut syntiset Jumalan lapset.

"Mutta kuin ehtoo tuli, niin he toivat hänen tykönsä monta pirulta riivattua, ja hän ajoi ulos sanalla henget, ja teki kaikkinaisia sairaita terveeksi." Voiko enää nykyisenä aikana olla pirulta riivatuita. Jumalan sana osoittaa, että joka syntiä rakastaa ja tekee, se palvelee sielunvihollista. Synti on myös nimetty Raamatussa niin kuin huoruus, sekä hengellinen että lihallinen, niin myös saastaisuus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta ym. Synnin isä on perkele, joka on väkevä pimeyden valta. Ulkona Jumalan armosta on ihminen tämän henkivallan alla.

Sinunkin käteesi, sinä epäuskon lapsi, ken lienetkin, tahtoisi tarttua se sama rakas käsi, joka on sinunkin syntiesi tähden lyöty rautanaulalla ristinpuuhun. Hän tahtoisi taluttaa sinut, niin kuin ristinryövärin, kunnian paratiisiin. Tämä on mahdollista, kun nöyrtyy parannukseen ja uskoo Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä omat syntinsä anteeksi. Vielä on kaikki työmuoto muuttamattomana, mitä Herra Jeesus teki. Sitä hänen omansa tänä päivänä tekevät maailman loppuun asti Jumalan valtakunnassa. Maailman alusta asti ovat, näin pelastetut ja autetut sielut, nähneet sielunsa silmillä Herrassa Jeesuksessa sen, mitä sanottu on Jesajan kautta: Hän on ottanut meidän heikkoutemme, ja hän kantoi meidän tautimme. Siksi iloitkaa kaikki Jumalan armolapset, suuri on pyhien vanhurskaus ja auttaja.

Kaarlo Aho
Päivämies 20.1.1971