Kristitty hyökkääjänä

Kristitty hyökkääjänä

Armoa armon Jumalalta, ja rauhaa rauhan Ruhtinaalta pyydän toivottaa teille, rakkaat matkaystävät, täältä ryssän maalta sinne siviilielämän monien kiireitten keskelle!
Olemme, kuten jo mainitsin, täällä vieraalla maalla, tahi toisin sanoen, heimoveljiemme maan kamaralla, jota jo olemme vuosikymmenet uneksineet, ja erikoisesti heidän vapauttamistaan. Nyt on juuri elämän historian ratas pyörähtänyt meidän puolellemme, jota itse taivaan ja maan Herra johtaa, ja niitä, jotka Häneen uskovat.
Voi kristityt rakkaat, ette voi uneksiakaan siitä elämästä, jota nämä heimoveljemme ovat saaneet kokea ja kärsiä, elämästä, jos sitä voimme sanan varsinaisessa merkityksessä siksi kutsuakaan! Se elämä on ollut vaan orjan elämää, ei pienintäkään vivahdusta nykyajan kansojen elämästä ja sivistyksestä. Pieni kuva asunto-oloista: navetta, sauna, riihi ja tuparakennukset, kaikki ovat yhden katon alla olevia hökkeleitä, tuvan akkunat ovat pieniä noin 35 X 40 cm.
Nämä muutamat puuttumat sanani haluaisin kirjoittaa oman sydämeni monista puutoksista ja heikkouksista, mutta ensin ajattelin mainita lyhyesti näistä oloista sellaisille, joilla ei ole tilaisuutta olla todistajana itse paikan päällä, niin kuin meillä, jotka olemme näiden veristen tapahtumien todistajina.

Oi Herra Jumala, auta omiasi kestämään nämä monet kiusaukset, joilla vihollinen tahtoo syöstä pois siltä tieltä, jota taivaan ja maan Herra on käynyt ja meille tien osoittanut! Tunnen itseni kaikessa niin paljon puuttuvaiseksi. Alituinen kuoleman vaara on ikään kuin hälventänyt sydämeni herkkyyden, ikään kuin kuolema olisi menettänyt arvonsa, joita joutuu toteamaan näissä oloissa niin paljon. Tässä vihollinen koittaa saarnata ikään kuin unohtamaan kuoleman ja saattaa välinpitämättömäksi sielun autuuden asiassa. Näitä kiusauksia luulisin olevan monella uskovalla aseveljelläni. Se verinen evankeliumi tahtoo unohtua, josta olemme niin monasti saaneet uutta elämää täällä kaidalla tiellä.
Se Herra, joka antoi ensi kerralla kaikki veriruskeat syntimme anteeksi ja elämän ja autuuden, lahjoitti meille perinnön, jota ei nykyajan sotatekniikkakaan voi parhaallakaan tahdolla vahingoittaa. Moni uskonveljemme on saanut jo muuttaa pois hyvässä uskossa näiltäkin sotaretkillä. Kyllä sielunvihollinen koettaa monasti uskoamme ryöstää, kun joudumme kuolemaa katsomaan silmiin. Ja kun kranaattisateet ovat uhkaamassa joka puolelta, että miten nyt käy sinulle raukka, jos nyt kuolet, olethan siihen ja siihen heikkouteen ollut syyllinen?

Haluni on pyytää teitä muistamaan meitä, jotka olemme täällä rintamaelämän pauhinassa, että jaksaisimme kilvoitella perille Isän luokse, tulipa kutsu täällä sodassa, tahi on vielä armon aikaa elää tämänkin pauhinan jälkeen. Ole kiitetty Isä, että huonontuntoinenkin saa uskoa monine puutoksineen itsensä turvatuksi siinä veressä, joka puhuu parempia, kuin Aapelin veri! Tässä toivossa, että minäkin saan kerran kiittää taivaallista Isääni taivaassa, toivotan teille, uskonveljet ja sisaret, Jumalan rauhaa, joka on parempi kuin maailman rauha, jota uskoton ei oivalla. Ja erittäin teitä, Kivijärven kristityt, olemme muistaneet suurella rakkaudella, kun niin monasti olette siunanneet meitä, jotka nyt täällä olemme Karjalan heimoveljiämme auttamassa. Lukekaa paljolla anteeksiantamuksella nämä muutamat sanani.
Herra siunatkoon teitä ja meitä!

Aunuksen Karjalassa 16. 8. – 41
Kersantti Kauno Hämäläinen
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941