Pyhä Raamattu

Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. 2. Piet. 1: 19


Tänä vuonna on kulunut umpeen kolmesataa vuotta siitä, kun ”Biblia, se on koko Pyhä Raamattu” ensi kerran painettiin suomenkielisenä. Omakielisen Uuden testamentin kansamme oli saanut Mikael Agricolan suomeksi kääntämänä jo edellisellä vuosisadalla v. 1548. Näitten aikojen jälkeen Pyhä kirja on lukemattoman monina painoksina levinnyt Suomen kansan keskuuteen.

Kolmenkymmenen vuoden aikana Raamattu on levittänyt siunausta ja valoa ylhäältä meidän kansallemme. Se ei ole meiltä salattu oppineiden kirja, niin kuin se on katolisessa kirkossa, jossa maallikot saavat Raamatusta vain sen, mitä papit sille antavat, vaan se on tullut kansan omaksi kirjaksi, jota on luettu ja luetaan. ”Te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin,” apostoli Pietari sanoo Pyhästä Sanasta.

Suomen kirkko on tehnyt kansallemme arvaamattoman suuren palveluksen siinä, että se on toimittanut sille Raamatun sanan kansan omalla kielellä luettavaksi, ja sitten kautta vuosisatojen kasvattanut kansaa kirjoitetun Jumalan sanan tuntemiseen. Tältä pohjalta on kaikki sekä puhtaasti uskonnollinen, että muu sivistyselämä maassamme versonut.

Kylvetty sanan siemen on itänyt, ja siitä on eri aikoina vuosisatojen kuluessa puhjennut esiin voimallisia herätysliikkeitä. Niin on Raamatun sanan vaikutus tunkeutunut sekä laajalle, että syvälle kansamme sieluun, vaikuttaen elävää kristillisyyttä. Niin kuin Jumalan iankaikkinen sana tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa, elää Sana niissä ihmisissä, jotka Pyhä Henki iankaikkisen evankeliumin kautta on liittänyt uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, ja häneen liittämisen kautta uskossa ja keskinäisessä rakkaudessa seurakunnaksi. Pyhä Henki tekee Sanan eläväksi niissä, joissa se vaikuttaa Kristukseen liittämisen. Heidän kauttaan Henki ylläpitää pelastuksen sanoman julistamista. Sen tähden näille, pelastusilmoituksen kantajien korkeaan tehtävään kutsutuille on kehotus: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” (Kol. 3: 16)

Niin uskomme kuin oppimme on kiinteästi sidottu Pyhän Raamatun sanaan, niin että sen rinnalla ja sen lisänä emme uskon perustaksi voi mitään muuta tunnustaa. Jos tästä pelastustotuudesta hivenenkään verran luovutamme, olemme tuuliajolle joutuneet. Niillä teillä on syntynyt ja syntyy vaikka minkälaisia "ilmestyksiä, ” ”profetioita" ja muita hurmauksia Muhammedin, mormonilahkon perustajan Josef Smithin, Karolina Utriaisen ja Toivo Korpelan hourausten tapaan. Niistä varjelkoon meitä rakas taivaallinen Isä. Kaikki uskonkatsomukset ja kristillisyyden näkemykset meidän on aina alistettava kirjoitetun jumalansanan tutkittavaksi, koeteltavaksi ja tuomittavaksi. Ja vaikka ne meille joko perittyinä, opittuina tai muuten omaksuttuina olisivat kuinkakin rakkaita, on meidän, jos meillä on mieli autuaaksi tulla, ne Jumalan sanan ojennettavaksi alistettava. Aina pitää paikkansa Paavalin sana: ”Tietomme on vajavaista. (1. Kor. 13: 9) Puhtaimpaankin Hengen työhön sekaantuu ihmisen heikkoudesta jotakin vajavaista. Mutta jos pyrkimyksenämme on pitäytyä tähän inhimillisestä heikkoudestamme Hengen vaikutukseen tulleeseen osaan, eksymme tieltä, ja eksymys voi olla niin pitkälle mennyt, ettei Pyhä Henki enää voi käyttää meitä pelastussanoman kantajina maailmassa. Ellei Sanasta eksynyt tee parannusta, kun Henki seurakunnasta häntä parannukseen neuvoo, syöksee seurakunnan Herra hänen kynttilänjalkansa pois sijaltansa.

Etsikkoaikamme kristillisyydessä kansamme keskuudessa on Jumalan sanaa rakastettu ja kunnioitettu. Pyhää Raamattua on luettu ja ahkerasti tukittu. Sitä on runsaasti levitetty. Jo ensimmäisten suurten aikoina syntyi niin suuri kirjoitetun Sanan viljelemisen tarve, – niin kuin yli kolmekymmentä vuota sitten kuulin sen herätyksissä mukana olleiden kertovan – Raamattuja kuljetettiin hevoskuormittain kaupungeista, mm. Torniosta ja Oulusta ylimaan metsäkyliin. Moni lappalainen antoi poron laumastaan Raamatun hinnaksi. Tulkoon vielä sanotuksi nykyisen sukupolven tiedoksi ja tuleville polville Raamatun käyttämisen kehotukseksi. Ja samalla niiden ilkeämielisten parjausten ojennukseksi, jotka ovat koettaneet kristillisyydestämme antaa sellaisen kuvan, että siinä ei Pyhää Raamattua lueta.

Mutta vaikka Pyhää Raamattua on käytetty, ja käytetään jopa niin, että sen tutkistelu on seuratilaisuuksissamme pääasia, ei siinä ole kerskaamisen syytä. Päinvastoin meillä on syytä ahkerampaan Pyhän Raamatun, sekä lukemiseen, että yhteiseen tutkimiseen. Meidän on syytä myös siitä huolehdittava, että lapsemme ja nouseva sukupolvi oppii Jumalan sanaa käyttämään ja rakastamaan. Hirmuiset pimeyden voimat raivoavat myös maailmassa, ja tahtovat tuhota kaiken sen, mitä Pyhä Henki on rakentanut ja ylläpitää keskuudessamme. Sitä mukaa, kuin me pysymme elämän Sanassa, me saamme olla turvallisella mielellä siihen nähden, että Jeesus varjelee ja loppuun asti meissä Pyhän Hengen kautta alkamansa hyvän työn, ja säilyttää elävän kristillisyyden lastemme ja lastemme lasten siunaukseksi.

On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa,
ja kivet kalliimmatkin on, sen rinnalla vain multaa.
Tää lahja kallis taivahan, tää parhain aartehemme,
on pyhä sana Jumalan, sen saimme omaksemme. (Vk 162: 1)

O.H. Jussila
Siionin Lähetyslehti marraskuu 1942