Terveet ja sairaat

Terveet ja sairaat


Matt. 9:9 – 13
Eivät terveet tarvitse parantajaa. Minäkin olen kaiken ikääni ollut terve, joten tunnen käydessäni sairaiden luona kodeissa ja sairaaloissa mielen ahdistusta, josta en pääse irti, ennen kuin sieltä poistuessani. Kohta ulko-ovella painostava tunne helpottaa, ja tulee hyvä olo siitä, että olen terve, ja ainakin ajatuksissani sanon: "Jumalan kiitos, etten ole sairas!" Näin tunnen ja teen, vaikka samalla itsesyytökset minua vaivaavat, sillä enhän tiedä, kuinka pian minunkin terveyteni voi murtua ja itse saatan joutua sairaan sijalle. Mutta kun en ole sairas, en tarvitse parantajaa.

Tällainen hyvinvoinnin tunto ei ole hengellisessäkään katsannossa ollenkaan harvinainen. Kyllä tällaisia terveitä tunnettiin jokaisessa kylässä ja kaupungissa Jeesuksenkin aikana ja kuka tahansa saattoi todistaa, että fariseukset ja kirjanoppineet olivat seurakunnan terveintä ydinaineistoa. Tottahan toki oli synagogan kaunistuksena tämä terve, taattu kantajoukko, kun se otti paikkansa synagogan etumaisilla istuimilla. Ja temppelinkin alueella tuo ryhmä liikkui kuin isäntäväki perintötilallaan, sillä ketkäpä muut olivat heitä uskollisempia uhrien antajia? Ja niin nämä hengellisessä katsannossa terveet saivat suuntaa määräävän sijan juutalaisessa "isien kirkossa".
Mutta tarvinneekohan meidän palautua ajassa taaksepäin aina Jeesuksen päiviin, tutustuaksemme lähemmin tämänlajiseen terveeseen ja raitishenkiseen hurskauselämän tyyppiin? On kyllä niin, että terveen kristityn nimen taatuimmin saa se, joka varoo katsomasta pintaa syvemmälle. Mutta se, jolla kansamme sielun pelastamisen tähden on rohkeutta antautua tämänkin epäluulon alaiseksi, ei voi olla toteamatta, että tämän lajisen terveen kristityn piirteitä havaitaan varsin runsaasti meidänkin kirkkokansamme kasvoissa. Mikähän mahtaisi olla tarkastuksen tulos, jos evankeliumin kirjoittajien piirtämään fariseuksen kuvaan verrattaisiin kaikkia kirkkomme tukipylväitä, niin pappeja kuin maallikkomiehiäkin, kirkkoneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäseniä, kristillisiä yhdistyksiä seurojen ja kerhojen kärkimiehiä ja naisia, vuosikokousten edustajia ja muiden kristillisten paraatien kantajoukkoja? Näkisimmeköhän heidän kasvoissaan tämän terveen rodun sukulaispiirteitä? Tätä tarkastusta Yksi onkin tehnyt ja tekee jatkuvasti. Pelkään pahoin, että Hänen tarkastuskirjassaan on monen kohdalta merkintä: "Terve on. Eivät terveet tarvitse parantajaa." Ei häntä sillä petetä, että voihkitaan opeteltua sairaan valitusta, matkitaan syntisen publikaanin huokausta, ja väännetään kasvot nöyryyden naamioon.

Tämän lajin terveet koettivat tehdä Jeesuksen epäluulon alaiseksi myös hänen opetuslastensa silmissä, siitä syystä, että Jeesus aterioi publikaani Matteuksen ja hänen kaltaistensa pöytäkumppanina. Kunpa Jeesus olisi edes järjestänyt vain tavallisen pelastuskokouksen, esimerkiksi siihen sävyyn kuin Valkonauhan naiset ja Pelastusarmeijan upseerit tekevät! Mutta alentua tuohon seurapiiriin -- sehän järkyttää sekä hyvän tavan että moraalin alkeellisimpiakin käsitteitä! Eihän se toki voi olla tervehenkisiä kristillisyyttä!
Jotakin järkyttävää tässä oli Jeesuksellekin. Hän näet tiesi, ettei mikään järkytä jumalallisen laupeuden järjestystä, niin kuin terveitten hurskaus. Jumalan laupeus etsii näet parannusta tarjotessaan sairaita, terveet kun eivät tarvitse parantajaa. Parantamista, parannuksen antamista varten Jeesus etsi ja yhä etsii kosketusta ihmisten kanssa. Ei hän seurustellessaan Matteuksen huoneessa pyrkinyt esiintymään henkevänä seuramiehenä, jolla on sanottavana, painava sanansa päivän politiikasta ja henkisistä riennoista, mikä menettely tosin on havaittu varsin taatuksi pyrittäessä aste asteelta korkeampiin arvoasemiin. Jumalallinen laupeus kerta kaikkiaan sivuuttaa tämän ihmissilmien näkökulman ja katsoo vain sitä, missä se löytäisi sijaa parannusta antavalle armolle. Ei se pysähdy niiden ihmisten kohdalle, joilla on kädet kukkuroillaan uhreja ja muuta Jumalalle annettavaa. Mutta se suuntaa Jumalan koko tuhlailevan rakkauden lahjat sinne, missä se kohtaa ihmislapsen, jonka sielusta uskallus omiin hyviin kykyihin ja saavutettuihin tuloksiin on vuotanut tyhjiin.

Erilaisia kokemuksia

Tässä suhteessa Jeesuksella oli paremmat kokemukset publikaanista ja syntisistä, kuin Korkean Neuvoston hengellisistä valtaherroista. Ja suorana, vääjäämättömänä totuutena hän tuolle temppelin terveelle kantajoukolle sanoikin, että publikaanit ja portot menevät ennen heitä Jumalan valtakuntaan. Matteus oli yksi näistä huonomaineisista. Hän sai armon käydä sisälle Jumalan valtakuntaan, ja hän se sittemmin kirjoittamassaan evankeliumikirjassa kertoikin oman kokemuksensa vahvistamana siitä Jeesuksen sanasta, että Jumalan valtakunnan ovi on auki sairaille eikä terveille. Terveitten fariseusten mielestä sellainen Jumalan valtakunta oli vain viheliäinen roskajoukko. Ja sitä se vieläkin on heidän henkisten sukulaistensa mielestä, vaikka he kyllä saattavat joskus veisata: "Ah kuinka taivaan valtakunta niin monelle on halpa vaan." Jos he näkisivät maan päällä sellaisen Jumalan valtakunnan, jossa etumaiset sijat on varattu terveille, fariseuksille, jotka eivät parannusta tarvitse, niin se valtakunta ei kyllä olisi halpa heidän mielestään. Mutta syntisten Ystävän ympärilleen kokoama seura ei heille kelpaa. Sillä eivät terveet tarvitse parantajaa.
Sairas sen sijaan on parantajan ja parannuksen tarpeessa. Kun ihminen on tosi sairas, kun kipu häntä kalvaa ja vaiva jäytää, ei hän saa viihdytystä terveitten iloisesta seurasta. Lukijani, oletko sinä sielussasi tuntenut tällaisen taudin oireita? Kenties sinulla on niistä omakohtaista kokemusta, eikä vain kirjasta luettua ja korvakuulolta opittua tietoa. Ehkäpä olet hädässäsi neuvoa ja apua pyytäen kääntynyt hengellisessä katsannossa terveitten voimamiesten puoleen ja olet koettanut ponnistaa olemattomat voimasi, kyetäksesi edes osittaisesti toteuttamaan heidän sinulle neuvomiaan harjoitussääntöjä. Vastaa Jumalasi ja omantuntosi edessä, onko sairas sielusi saanut tosi parannusta siitä voimailusta? Jos luulet johonkin, vaikka vain hivenenkin verran pystyväsi, on pelättävissä, että sairas tuntosi on parantunut tunnottomuudeksi ja Hengessä tapahtuvasta sydämen ympärileikkauksesta johtunut sielun kipu on muuttunut suruttomuudeksi. Voi surkeaa vahinkoa, jonka sairas sielu saa, jättäytyessään terveitten fariseusten parannettavaksi. Ja voi sentään sairasten terveitä puoskaroitsijoita, joiden tähden Jeesuskin voivotteli: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette. Nämäkin Jeesuksen sanat on merkinnyt muistiin sama Matteus, joka joutui omakohtaisesti kokemaan, mistä sairas sielu ei saa, ja mistä se saa parannuksen. (Matt. 23: 15)

Sairaan sielun lääke

Se sairaan sielun lääke, jolla Herra Jeesus paransi publikaanit ja syntiset, oli syntien anteeksi antaminen. Tämän parannuksen Matteuskin sai. Sitä lääkitysmenettelyä Herra Jeesus käytti. Ja sitä hän vieläkin käyttää, sanallaan ja sakramentillaan hän on vahvistanut syntien anteeksi antamisen tapahtuvaksi seurakunnassaan maailman loppuun asti. Saadakseen vaikutetuksi syntien anteeksi antamisen uskon meidän sairaissa sieluissamme, jotka omin neuvoin ovat kykenemättömiä uskoon, hän sääti nimessään ja verensä kautta julistettavan syntien anteeksi antamisen uuden liiton seurakuntaan. Ei ainoakaan sairas sielu parane, vaikka sille kuinka paljon tahansa saarnattaisiin syntien anteeksi antamusta kirkon nimessä, seurakunnan papin tai saarnaajan nimessä, sillä Jumalan Majesteetin valtaistuimen luona ihmisten korkeimmatkin arvovallat ovat vain kuin tomua ja tuhkaa. "Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa" (Hab. 2: 20.) Mutta on yksi nimi, joka taivaassa tunnetaan, hänen nimensä, joka otti orjan muodon ja oli kuuliainen kuolemaan, hamaan ristin kuolemaan asti. Kun hänen siihen valtuuttamansa, hänen nimensä voimalla maan päällä julistavat syntien anteeksi antamuksen, hän antaa taivaastaan sairaalle sielulle parannuksen. Uskotko sen? Jos otat sen vastaan sielusi lääkitykseksi, saat sen parannuksen, jonka Herra Jeesus sairauteesi antaa.
Se parannus vaikuttaa uudensyntymisen, mikä ilmenee siinä, että parannuksen saanut lähtee seuraamaan Jeesusta, aivan niin kuin Matteuskin teki, kun Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua!" Parannuksen saanut lähtee seuraamaan Jeesusta, vaikka häntä kiellettäisiin, sillä tosi parannuksen saaneella ei ole maan päällä enää muualla olinpaikkaa, kuin Jeesuksen seuraamisessa. "Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle" (Ilm. 14: 4). Karitsan seuraamisessa ei ole terveitä fariseuksia. Siinä ei luokitella publikaaneja ja syntisiä takimmaiseksi joukoksi. Siinä ei tunneta enää ketään lihan mukaan, sillä jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus; mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut (2 Kor. 5: 16, 17). Kun nuo terveet hurskaat jäivät mätänemään haisevaan omavanvanhurskauteensa, vaelsi parannuksen saanut Matteus uudessa elämässä Jeesuksen seuraajana, vieläpä Herra Kristus teki hänestä apostolin, pani hänet perusjäseneksi seurakuntaansa, tekemään erikoisvaltuutettuna valtakunnan työtä. Ja vaikka Matteus, entinen publikaani, on jo kauan saanut riemuita kirkkauden valtakunnassa, niin yhä vielä, parin vuosituhannen perästäkin se uusi elämä Jeesuksen seuraamisessa, johon hän parannuksen kautta tuli kutsutuksi, kantaa hänen kirjoittamansa evankeliumikirjan välityksellä siunattua hedelmää Jumalan seurakunnassa.

Lukijani, etkö sinäkin jo anna sairasta sieluasi parannettavaksi? Jumalalla on laupeuden ihmeelliset ajatukset ja tarkoitukset sinuunkin nähden.

Oskari H. Jussila
Ihana on Siion virtoinensa ja
Päivämies 25 päivä kesäkuuta 1968