Muurasjärven hautausmaan historiasta arvokasta tietoa

Vuoden 1930 vihkiäisiä seurasi 1 500 ihmistä

Sisä-Suomi-lehti otsikoi kahden palstan uutisessaan vuonna 1930: "Pihtiputaan
Muurasjärven hautausmaa vihitty. Vakava juhlatilaisuus viime sunnuntaina." Tämä lehtileike on vain yksi osa entisen suntion Kalle Karvosen jälkeensä jättämistä papereista, jotka antavat Muurasjärven hautausmaan historiasta arvokasta, ja jo unohduksissa ollutta tietoa. Karvosen kotoa löytyi mm. pöytäkirja vuodelta
1927, jolloin päätettiin hautausmaan perustamisesta.

Muurasjärven kirkon emäntänä pitkään toiminut Liisa Tiitinen ryhtyi selvittämään kylän kirkon ja hautausmaan menneisyyttä, kun kirkkohallituksen
arkkitehti kyseli viime keväänä, mistä kirkon rakentaminen Muurasjärvelle oikein sai alkunsa. Liisaa asia rupesi askarruttamaan ja hän löysi osuuspankin tallelokerosta vanhoja papereita, jotka selvittivät menneisyyttä kuitenkin vain vuoteen 1943 saakka. Sitä aikaisemmat tapahtumat olivat hukassa.
Liisa kysäisi, tietäisikö nykyinen suntio Pentti Kokkonen enemmän. Tämä ohjasi Liisan entisen suntion, Kalle Karvosen lasten luo ja hänen kotoaan löytyikin luistinlaatikko, joka sisälsi Muurasjärven hautausmaan ja kirkon historian ihan alusta asti.

— Nämä ovat ihan korvaamattomia tietoja. Ennen papereiden löytymistä oli varmassa tiedossa vain hautausmaan vihkiminen vuonna 1930, mutta sitä aikaisempi historia kyläkokouksineen oli jo arvailujen varassa. Hautausmaan menneisyydestä on ollut paljon väärää tietoa ja huhujakin liikkeellä, Liisa Tiitinen kertoo huomanneensa papereita tutkiessaan.


Hautausmaa- yhdistys ajamaan asiaa

Muurasjärven miehet kokoontuivat kyläkokoukseen kansakoululle joulukuun 18.
päivänä vuonna 1927 vakaana aikomuksena perustaa kylälle hautausmaayhdistys, jonka ainoaksi tehtäväksi annettiin oman hautausmaan puuhaaminen.
Työhön ryhdyttiin, mutta aivan heti ei saatu tuloksia aikaan. Ilmeisesti seurakunta ei pitänyt hautausmaan tarvetta Muurasjärvelle aivan yhtä kiireellisenä, kuin kylällä nähtiin, ja niin kului runsas kaksi vuotta ennen kuin hautausmaa voitiin vihkiä. Vihkiminen tapahtui 25.5.1930.
Perustavan kokouksen puheenjohtajana oli Hannes Sevon ja sihteerinä Jalmari Salo. Hautausmaatoimikuntaan valittiin Hanneksen ja Jalmarin lisäksi Onni Mielityinen, Heikki Paananen ja Evert Herranen (Järventaus).
Hautausmaan paikaksi kaavailtiin vanhastaan Ristinmäeksi kutsuttua aluetta, joka sitten ostettiinkin erilleen Ahon tilan maista. Myyjänä olivat Ville ja Ida Sevon. Ensimmäisen maanhankinnan jälkeen hautausmaata on laajennettu kahdesti.


Perustajille ilmaiset hautapaikat

Hautausmaa saatiin Muurasjärvelle, mutta se piti ylläpitää omin voimin. Niinpä hautausmaayhdistys oli samalla jäsenyhdistys, joka keräsi jäseniltään maksun hautausmaan ylläpitämiseksi. Kuluihin hankittiin varoja myös lainajyvästöllä.
Yhdistyksen jäsenet sitoutuivat tuossa joulukuun kyläkokouksessa perustamaan hautausmaan omalla kustannuksellaan ilman seurakunnan tukea. Ei olekaan ihme, jos noin 30 perustajajäsenelle luvattiin ilmaiset hautapaikat.

Hautausmaa syntyi talkoilla. Talkoista on asianmukaiset merkinnät jokaisen mukana olleen kohdalla. Mikä sitten sai muurasjärviset perustamaan oman hautausmaan? Liisa Tiitisen mukaan asia on selvä.
— Etäisyys kirkolle oli pitkä, ja sen aikaisilla kulkuvälineillä eli hevosilla yli 30 kilometrin matka oli vaikea.

Haave omasta kirkosta

Oma hautausmaa ja ruumis huone tyydyttivät muurasjärveläisten tarpeita yli 20 vuoden ajan. Vuonna 1953 (Vai 1933?)esitti Vilho Mielityinen kyläkokouksessa keskusteltavaksi ajatuksen oman kirkon rakentamisesta ja toivoi samalla hankkeelle seurakunnan myötämielisyyttä.
Väliin tuli sota ja pula-aika. Kirkkohanke viivästyi. Puuhaan kuitenkin ryhdyttiin ja asiaa ajettiin monissa yhteyksissä, kunnes oma kirkko oli totta
vuonna 1963.
Kirkon rakentamiseen Muurasjärven kyläläiset saivat seurakunnan tuen, mutta yhdellä ehdolla: muurasjärveläisten piti luvata, etteivät he lähde perustamaan omaa seurakuntaa. Pelko ei ehkä ollut ihan aiheeton, sillä joskus hautausmaan puuhaamisen aikana jossain kyläkokouksessa esitettiin ajatus oman pitäjän perustamisesta. Siihen olisi Muurasjärven lisäksi otettu mukaan osa Alvajärveä. Olisikohan pitäjähankkeen syynä ollut työlääntyminen hautausmaan perustamisvaikeuksiin?
Muurasjärven hautausmaayhdistys sai kirkon myötä uusia tehtäviä. Sen nimi muutettiinkin hautaus- ja rukous- huoneyhdistykseksi, joka toimi aina 1960-luvulle saakka, jolloin hautausmaan luovutus seurakunnalle hyväksyttiin lopullisesti. Ensimmäinen päätös hautausmaan luovuttamisesta tehtiin vuonna 1963 ehdolla, että yhdistyksen tilalle perustetaan kirkon kaunistamisrahasto, joka toimii vieläkin.
Muurasjärven kirkko on palvellut 23 vuotta kylän iloissa ja suruissa. Nyt Muurasjärvellä odotetaan kirkon kunnostamista.

Kotiseudun Sanomat joulukuun 3 päivä 1986

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Kommenttini:
Yksi lapsena kuollut veljeni haudattiin Muurasjärvelle, vaikka asuimme silloin Pyhäjärven puolella Rajahoikassa. Muurasjärvellä oli kuitenkin lähin hautausmaa, niin oli luonnollista sodan riehuessa ja talven pakkasten paukkuessa haudata lapsi lähimpään mahdolliseen paikkaan. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska saman vuoden syksyllä muutimme itsekin Muurasjärven kylälle. Samaan perhehautaan laskettiin isämme reilun kymmenen vuotta myöhemmin, sekä kaksoisveljeni 1965 ja 1995, tosin viimeksi eri hautaan. Perhehaudassa odottaa paikat ainakin äidilleni, sekä minulle ja vaimolleni.

Kirkon haaveesta muistan sen verran, että ennen sen rakentamista täällä myytiin adresseja kirkon rakennusrahaston hyväksi, kirkon valmistuttua sen kaunistamisrahaston kartuttamiseksi. Noin kymmenen vuotta sitten kirkko remontoitiin ja uudistettiin perusteellisesti, ja se on muurasjärvisille rakas kotikirkko.