Saaninkosken koulu aloitti toimintansa syksyllä vuonna 1931. Kunnan suunnitelmien mukaan koulu piti rakentaa vasta seitsemän vuotta myöhemmin.
Jo useita vuosia kyläläiset olivat toivoneet omaa koulua, koska tiet olivat huonoja ja varsinkin kuljunperäläisillä oli pitkä matka kirkolle.
Koulun puuhamiehinä toimivat Kuljun isäntä Juho Jääskeläinen, Tuliniemen isäntä Matti Pasanen ja silloinen Jokelan isäntä Juho Närhi. He ottivat yhteyttä kunnan johtomiehiin. Kunnan kanta koulun rakentamiseen oli kuitenkin kielteinen. Kantaa perusteltiin sillä, että kylässä ei ollut tarpeeksi lapsia eivätkä vanhahkot isännät enää koulua tarvinneet. Asiasta tuohtuneena isännät tuumasivat, "että ei tässä vielä liian vanhoja olla perettä lisäämään", ja nuoria parejakin kylästä löytyi.
Niinpä hankittiin oppivelvollisten luettelo ja koulupiiristä tarvittavat paperit ja toimitettiin ne kunnankirjuri Vilho Hämäläiselle. Kunnan puolta pitäessään hän ei lähettänyt niitä kouluhallitukselle, vaan ne hävisivät.
Vilho Närhi tomerana miehenä hankki uudet paperit, jotka toimitettiin asianmukaisesti eteenpäin. Kouluhallitukselta tuli aikanaan kunnalle määräys rakentaa koulu Saaninkoskelle.
Rakennusvaiheessa mukaan tuli kolmas Jussi, Myllyahon pappilan vuokraaja, Juho Ruuska. Saaninkosken koulua onkin kutsuttu "Kolmen Jussin kouluksi": Rakennustoimikuntaan valittiin lisäksi Viljam Lindroos, suks-Eeminä tunnettu Eemil Paananen ja opettaja Tammivuori.
Nyt oli aika ruveta kiistelemään koulun rakentamispaikasta. Ensimmäinen ehdotettu paikka oli Äijälän tienhaara. Sieltä siirryttiin Lumiahoon. Eemil Paananen ehdotti Kuljun tienhaaraa ja perusteli ehdotustaan sillä, että koululaiset tulisivat olemaan sieltä päin. Muut jäsenet pelkäsivät joutuvansa liian kauas kirkonkylästä, ja niin päädyttiin Lumiahon tonttiin. Koulu oli saaninkoskelaisille niin tärkeä, että rakennusvaiheessa sitä vartioitiin yölläkin. Yövahtina toimi Matti Hakulinen.
Ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin Kuljun talossa 8. päivänä maaliskuuta 1931. Puhetta johti Juho Ruuska ja pöytäkirjaa piti Artturi Närhi. Näiden lisäksi paikalla olivat Veikko Hämäläinen, Juho Jääskeläinen ja Juho Närhi. Poissa oli Eemil Paananen, joka oli vielä nyreissään koulun paikasta. Kolme seuraavaa kokousta pidettiin Myllyahon pappilassa. Tämän jälkeen päästiin omalle koululle.
Tuohon aikaan johtokunta päätti niin opettajien ja keittäjän valinnasta, kuin lamppuöljyn ostostakin. Pitkäaikaisia puheenjohtajia olivat rouva Meri Teräsmaa, Vilho Paananen, Artturi Närhi ja Kalevi Kivivuori.
Johtokunta valitsi 36 hakijan joukosta yksimielisesti ensimmäiseksi opettajaksi Anna Katri Lehtisen, joka tunnetaan paremmin nimellä Kaisa Lehtinen. Hän viihtyi Saaninkosken koulun opettajana 15 vuotta. Herra Lehtinen oli nimismiehenä, ja hän sai luvan pitää kansliaansa koulun yläkerrassa, mikä lisäsi liikettä siellä.
Toinen pitkäaikainen opettaja koululla oli Elina Kinnunen. Hän siirtyi Seläntauksen koululta Saaninkoskelle ja 10 opettajavuoden jälkeen pääsi eläkkeelle.
Saaninkosken koululla on ollut noin 40 opettajaa. Monet heistä ovat olleet väliaikaisia tai viransijaisia. Peruskoulun aikana Saaninkoskella ovat pisimpään opettaneet Merja Ryynänen, 9 vuotta; ja Heimo Kupsu 10 vuotta.
Koulun ensimmäisenä keittäjänä palveli Alma Arnberg. Hänen, jälkeensä on koululla ollut useita keittäjiä. Nykyinen yhdistelmätyöntekijä Helli Pasanen on ollut pisimpään. Hän ajoitti vuonna 1971. Kahtena ensimmäisenä kouluvuonna tarjottiin voileipää ja maitoa. Vuonna 1933 saatiin lämmin ruoka, josta varakkaampien piti maksaa 50 penniä aterialta.
Saaninkosken koulun vaiheita
Saaninkosken koulu aloitti toimintansa supistettuna kansakouluna. Syksyllä 1940 se muuttui ns. täydelliseksi kansakouluksi. Koska pätevää opettajaa ei saatu, K.J. Arinperä aloitti alakansakoulun. Alkuvuosina joitakin oppilaita piti patistella kouluun, mutta vuonna 1946 kaikki oppivelvolliset olivat paikalla. Osa Saaninkosken koulupiiriläisistä halusi käydä kirkonkylän koulua. Heitä kehotettiin käymään omaa koulua, ja myöhemmin se oppilasmäärän kannalta oli välttämätöntä.
Talvisodan aikana koulu oli suljettuna noin neljä ja puoli kuukautta. Sodan jälkeen koulunkäynnin olosuhteet paranivat, kun koululle saatiin sähköt. Kuljunperän tiekin valmistui vuonna 1959. Vuonna 1967 kansakoulu muuttui kuusivuotiseksi ja 7. luokasta tuli osa kansalaiskoulua. Uutena
oppiaineena kansakouluun tuli kansalaistaito. Englanninkielen opiskelu aloitettiin vuonna 1970.
Peruskouluun siirryttiin Pihtiputaalla vuonna 1973. Pyrittiin siihen, että yhdellä opettajalla oli enintään kaksi luokkaa. Tästä syystä 5. ja 6. luokka siirtyivät kirkolle. Kymmenen vuotta myöhemmin nämä luokat palautettiin takaisin Saaninkosken kouluun. Erityisopetus alkoi peruskouluun siirtymisen yhteydessä. Johtokuntien tilalle tulivat kouluneuvostot, jolloin päätös-
valtaa siirrettiin koululautakunnalle: Vuonna 1986 luovuttiin kouluneuvostoista ja perustettiin johtokunnat. Samalla päätöksenteko-oikeutta lisättiin.
Alkuvuosina eniten oppilaita
Alkuvaiheessa Saaninkosken koulupiirin rajana etelässä oli vanha nelostie. Oppilasmäärän lisäämiseksi Myllyahon pappilan alue liitettiin mukaan. Nykyinen raja kulkee Ruukinjoessa. Pohjoisessa koulupiiri ulottuu Särkilahteen saakka.
Oppilasmäärä oli suurimmillaan koulun ensimmäisinä vuosina, noin 45 oppilasta. 60-luvun lopulla oppilasmäärä laski alle 30:n. Tällöin pelättiin koulun lakkautuvan. Peruskouluun siirryttäessä Saanille jäivät vain vuosiluokat 1. — 4. ja oppilasmäärä putosi 16:een. Alimmillaan se oli lukuvuonna 1982 — 83, jolloin koulussa oli 12 oppilasta. Tilanne alkoi korjaantua, kun 5. ja 6. luokka jäivät omaan kouluun. Nykyään oppilaita on 19.
Tulevaisuuden näkymät valoisat
Saanin kylällä ollaan varsin optimistisia. Ennusteiden mukaan seuraavan 8 vuoden aikana oppilasmäärä vaihtelee 14 — 19. Vuonna 1981 kouluneuvosto esitti toivomuksen, että kunta ohjaisi asutustoiminnan leviämistä Saanin kylälle. Kunta omistaa kylällä tontteja, joita toivottiin tarjottavan lapsiperheille. Jos toiveet toteutuvat, koulun oppilasmäärä nousee. Syntyvyys kylässä on kasvamassa. Tänä vuonna on syntynyt jo viisi uutta saaninkyläläistä.
Peruskorjaus odotettua aikaisemmin
Kouluneuvosto teki vuonna 1984 aloitteen koulun peruskorjauksesta. Asian käsittely oli ripeää ja peruskorjaustyö saatiin päätökseen jopa odotettua aikaisemmin. Koulun tiloissa toimivat edelleen 4H-kerho ja kansalaisopisto. Perinteisesti kylän väki on kokoontunut koulun juhliin runsaslukuisena. Kyläläiset tuntevat koulun läheiseksi. Kunnalta on riittänyt määrärahoja uusien välineiden, laitteiden ja materiaalien hankintaan, mikä osoittaa kunnan koulumyönteisyyttä. Uusituissa ja viihtyisissä tiloissa on kaikkien ilo työskennellä.
Johtokunnan puheenjohtajat: 931-33 Juho Ruuska, 1933-34 Eemil Paananen, 1934-39 Meri Teräsmaa, 1939-40 Otto Hämäläinen, 1940-41 Eemil Paananen, Artturi Närhi, 1944-46 Eemil Paananen, 1946-54 Vilho Paananen, 1954-60 Artturi Närhi, 1960-61 Iisakki Ranto, 1961-64 Mikko Pasanen, 1964-65 Matti Pasanen, 1965- 73 Kalevi Kivivuori.
Kouluneuvoston puheenjohtajat: 1973–80 Tuula Jääskeläinen, 1981- 85 Tapani Korpi. Johtokunnan puheenjohtajat: 1986- Kalle Juutinen.
Opettaja Raili Pynnönen:
Kotiseudun Sanomat lokakuun 21 päivä 1987
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Saaninkosken korjattu koulu
tupaantuliaisten kynnyksellä
Peruskorjattu Saaninkosken koulurakennus hohtaa uutuuttaan. Vanhat arvokkaat kakluunit seisovat luokissa muistona menneiltä ajoilta, nyt kun koulun lämmitys hoidetaan sähköisesti.
Sunnuntaina Saaninkosken koulu viettää tupaantuliaisiaan. Ensimmäisistä tupaantuliaisista on ehtinytkin kulua pitkälti yli 50 vuotta.
Kaksiopettajainen Saaninkosken koulu on peruskorjattu lattiasta harjalle saakka. Luokkahuoneiden peruskorjauksen lisäksi yläkerran asuinhuoneista on tehty opettajainhuone, tekninen käsityötila ja ryhmäluokka. WC-tilat sijaitsevat koulun molemmissa päätyosissa. Keittola on saanut uusia koneita ja uuden lieden. Vanha hella ja leivinuuni ovat poissa. Näin syntyneeseen tilaan on rakennettu tarpeellinen säilytyskomero.
Keittäjä-siivooja Helli Pasanen loisti tyytyväisyyttä uuden keittiön hellan ääressä. — Kyllä nämä uudistukset, koneet ja laitteet helpottavat suuresti, mutta työtä näyttää silti riittävän. Suuri helpotus Helli Pasaselle oli lämmityksen muuttuminen sähkölle. Siinäpä sitä muiden töiden ohella oli puuhaa kantaa puut ja lämmittää kymmenkunta kakluunia lämpimäksi. Lämmintä kyllä riitti, koskapa eivät milloinkaan valittaneet kylmyyttä. Tyytyväisiä olivat myös koulun johtaja Matti Liuska, joka on muuttanut kirkonkylältä Saaninkosken koululle vuonna 1983, että luokanopettaja Raili Pynnönen. Koululla on 19 oppilasta, joista ykkös-kakkos- luokilla on kuusi ja kolmos-kuutosluokilla 13 oppilasta.
Rakentamiskustannukset 880 000 markkaa
Saaninkosken koululla on tehty perusteellista korjaustyötä. Mm lattioita jouduttiin purkamaan ja perustamaan uudestaan. Eikä ihme sillä vuonna 1931 valmistunutta koulua ei ole sen jälkeen peruskorjattu, kertoi koulun johtaja Matti Liuska.
Korjauskustannukset olivat 880 000 markkaa, josta valtionavustus 500 000 markkaa. Korjattua pinta-alaa oli kaikkiaan 449 neliömetriä ja laajennusosaa 15,5 neliömetriä.
Vertailtaessa vanhan korjausta ja uuden rakentamista erot ovat melkoiset. Saaninkosken koulun korjauskustannukset olivat teknisen toimiston laskelman mukaan 1895 markkaa neliömetriltä, kun uuden vastaavan rakentaminen olisi maksanut 3 930 markkaa neliöltä vuoden 1986 kustannuksien mukaan. Korjaustyöt tehtiin kunnan työnä teknisen toimiston alaisuudessa.
Oppilasennusteet hyvät
Koulun johtajan Matti Liuskan mukaan Saaninkosken oppilasennusteet ovat hyvät. Koulu säilyttää nykyisen oppilasmääränsä monia vuosia eteenpäin ja näköpiirissä on hienoista lisäystä. Tässäkin mielessä koulun korjaaminen oli täysin paikallaan, ja missäpä parempi koulun paikka kuin täällä luonnon helmassa, Liuska jatkaa. Täällä ovat lähellä monet luonnon havaintopaikat, eikä kyläkoulun ilmapiiriä voita mikään. Mikä vielä parasta meillä on erittäin myönteinen ilmapiiri koulun ja koulutoimen johdon välillä.
Kotiseudun Sanomat
Keskiviikkona lokakuun 7. päivä 1987
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämä Saaninkosken koulu jouduttiin kuitenkin ennen pitkää lopettamaan. Se oli useita vuosia tyhjillään, niiden vuosien aikana sinne oli tarkoitus saada yritystoimintaa. Kunta neuvotteli ainakin teollisuuden tai hoitokotitoiminnan saannista tiloihin. Jonkin kerran sopimus saatiin allekirjoitusta vaille valmiiksi, mutta toivottu yrittäjä ei saapunutkaan allekirjoitustilaisuuteen ja hanke raukesi.
Lopulta syntyi sopimus ja kauppa tontista ja rakennuksista kunnan ja paikallisen, Pihtiputaan Rauhanyhdistyksen kesken. Talkoilla koulun ostanut yhdistys kunnosti siihen nätit toimitilat, joita Rauhanyhdistyksen lisäksi ovat jossakin määrin käyttäneet ainakin kyläseura juhlissaan ja hirviseurue peijaisissaan. Näin kylällä rakastettu koulurakennus palvelee vieläkin myös kylän asukkaita, vaikka enimmät käyttäjät tulevat muilta kyliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti