Anteeksiantamuksen mitta

"Silloin Pietari tuli hänen tykönsä ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? Onko seitsemässä kerrassa kyllä? sanoi Jeesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän" (Matt.l8: 21–22).


Tässä näkyy anteeksiantamuksen mitta, joka on pieni verrattuna Jumalan anteeksiantamukseen. Pietari olisi antanut anteeksi seitsemän kertaa, ja Herra Jeesus Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Ainahan meitä tyydyttää ajallisestikin enemmän suuri anti kuin pieni. Ei meille Pietarin mitta riittäisikään. Jumalan armo on mittaamaton. "Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat" (Ps. 36:.6). "Sillä niin korkia kuin taivas on maasta; antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät" (Ps. 103: 11). Tätä mittaamatonta armoa annettiin profeetta Hesekielin mitata: Kun hän neljännen kerran tuhannen kyynärää mittasi, ei hän enää pohjaan ylettänyt, vaan siinä täytyi uida. (Hes. 47: 3-5). Jeesus itse sanoo: hän antaa teille täyden, sullotun ja ylitsevuotavan mitan teidän helmaanne. – Armossa on varaa ja veressä on voimaa!

Näin suurella anteeksiantamuksen mitalla mittasi Herra Jeesus syntiselle vaimolle, että antoi hänelle kaikki synnit anteeksi. Samoin Hän sanoi halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Sanommehan, veljet ja sisaret, että näin suurella mitalla meillekin mitattiin, kun Jumala sai tehdä meidät nöyriksi ja armoa anoviksi. Saimme uskoa Jeesuksen veressä kaikki syntimme anteeksi.

Näin tulee meidänkin olla veljellisessä anteeksiantamisessa. Apostoli sanoo: olkoon teillä sama mieli, kuin Jeesuksella oli, siis sydämellinen ja unhoittava anteeksiantamus. Tähän sopinee Joosefin esimerkki, kun hän antoi veljilleen anteeksi. Tästä puhuu 1. Moos. 45:1, 50:15 ja 4. Moos. 12:10. Meillä ei saa olla anteeksiantamaton sydän. Jeesus puhuu armottomasta palvelijasta, joka sai kymmenen tuhannen leiviskän velan anteeksi. Kun hän meni sitten ulos ja löysi yhden kanssapalvelijansa, joka oli hänelle velkaa sata penninkiä, tarttui hän hänen kurkkuunsa ja sanoi: maksa velkasi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Jumalanlapsi joutuu ulos Jumalan valtakunnasta, hän joutuu lain alle, armottoman palvelijan paikalle, jolla ei ole anteeksiantamusta. Uusheräyksen eriseura alkoi ajatella, että kun aina vaan saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen veressä, niin tulee liian höllä kristillisyys. Laki oli heidän mielestään otettava mukaan. Eräs näistä saarnaajista, joka vielä silloin oli Jumalan valtakunnassa mukana, otti seuraavan vertauksen: ajatelkaapa, kuulijat, jos te veneellä soudatte ja vetelette vain yhdellä airolla. Ette näin pääse eteenpäin, vaan vene pyörii yhdessä paikassa.
Silloin joku kaulijoista huudahti: jos olisit evankeliumin armoneuvoja totellut, sinä olisit Jumalan valtakunnassa. Mutta kun otit lain toiseksi airoksi, vedit itsesi ulos Jumalan valtakunnasta. Jumalan lasta ei siis laki opeta, vaan häntä opettaa armo. Apostoli sanoo: emme ole lain, vaan armon alla. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään" (Tiit. 2:11–12).

mutta vaikka armo on näin avara, ei Jumalan lapsen sovi ajatella, että minä saan synnissä elää. Apostoli neuvoo: pitäisikö meidän synnissä elää, pois se.
Vaikka Jumalan lapsi evankeliumin voimalla taistelee maailmaa, perkelettä ja omaa lihaa vastaan, tappioita sittenkin tulee. Apostoli sanoo: synti ja kuorma meihin aina tarttuu. Luther sanoo: me teemme syntiä joka päivä monella tavoin. Vanhan liiton matkamies tunsi samoin: jos Herra, käskisit tuomiolle töidemme mukaan, kuka voisi seistä sinun edessäsi. Mutta sinulla on anteeksiantamus. Tähän mekin, veljet ja sisaret, yhdymme, että ei meillä ole sellainen ylimmäinen Pappi, joka ei taitaisi meidän heikkouttamme armahtaa, vaan joka on kaikessa ollut kiusattu niin kuin mekin, mutta kuitenkin ilman syntiä. Meitä aina kutsutaankin: käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö silloin, kun armoa ja apua tarvitsemme.

Armoistuimelta kuulutetaan: kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Annamme mekin, veljet ja sisaret, anteeksi samalla mitalla, jolla itsekin olemme saaneet. Anteeksiantamuksen pitää olla sydämellinen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei anteeksi annettuja syntejä enää muistella. Sinullekin, epäuskoinen, sanoisin: etsi ensin Jumalan valtakunta, sieltä löydät vanhurskauden, rauhan ja ilon, jonka mittaamaton armo Herran Jeesuksen veressä sinulle tuo. Nöyrry Jumalan väkevän käden alle.

Eino Rouvinen
Päivämies 20.3.1974