Jotka uskossa ovat, ovat Abrahamin lapset

"Katsokaa Abrahamia, teidän isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti." Jes. 51: 2.

Profeetta Jesaja kehottaa sen ajan ihmisiä, ja varmaan itseään, katsomaan Abrahamia ja Saaraa. Sama kehotus kuuluu vielä meillekin tämän ajan Jumalan armolapsille, jotka täällä kiusausten korvessa teemme matkaa. Niin tämäkin kirjoitus kuuluu siihen kirjoitusten joukkoon, jotka on Jumalalta annettu, ja meille tarpeelliseksi nähty. Elämän Herra Jeesus todistaa Abrahamista, että hän on päässyt kunnian taivaaseen, jonne kerjääjä Lasaruskin kannettiin ajan vaivoista enkeleiltä Abrahamin helmaan, jossa hän lohdutetaan.

Kun seuraamme edesmenneiden matkamiesten matkantekoa, niin tulee sama ajatus, kuin eräs kunniaan päässyt saarnaajavanhus tapasi sanoa: vaikka nämä kirjoitukset ovat vuosituhansia vanhoja, niin ne virvoittavat ja lohduttavat monta kertaa kiusattua Jumalan armolasta, kun Jumala ne Henkensä kautta tuoreuttaa.

Aabraham joutui kasvamaan jumalattomassa kodissa. Raamattu todistaa, että Tara, Aabrahamin isä, palveli muita jumalia. (Joos. 24: 2) Kun Jumala kutsui Abrahamia: "Lähde maastasi ja suvustasi, ja isäsi huoneesta," se ei ollut hänen lihalleen ja verelleen helppoa kuulla, koska se koski niin häneltä verisukulaisia, kuin omaa isää ja omaa sukua.

Mutta väärä jumalisuuskin tarvitsee näkyä hirvittäväksi ja kadottavaksi synniksi, niin kuin profeetta Jesaja huudahtaa: "Voi minua, minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet." Jes. 6: 5. Sen jumalanpalvelus tulee nähdä vääräksi, vaikka siinä olisi vielä jumalinen meno olevinansa. Jumala on sanonut vääristä jumalisista: "Minua tosin he etsivät joka päivä, tahtovat tietää minun tieni, niin kuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt on, ja ei ole heidän Jumalansa oikeutta hyljännyt. He kysyvät minulta oikeaa tuomiota ja tahtovat lähestyä Jumalaa." Jes. 58: 2. Osoittaa oikean jumalanpalveluksen: Laske ne vallallensa, jotka vääryydellä sidotut ovat, päästä raskautetut irralle, laske vaivatut vapaaksi, ota pois kaikkinainen kuorma. Tämän vapauttavan evankeliumin sai Aabraham kokea, kun hän ensin sai nähdä sen kauhistavan tilan suvun ja isänsä huoneen. Josta piti lähteä, ja ottaa lupauksen sanassa uskolla vastaan siunaus, jolla on niin suuri kantavuus ja lupaus: "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan niitä, jotka sinua kiroavat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman." Ja se Raamattu on täytetty, missä sanotaan: "Aabraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi," ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi. "Niin te myös jo tiedätte, että jotka uskossa ovat, ne ovat Aabrahamin lapset." Lupaukset on tosin Aabrahamille ja hänen siemenellensä annettu. Ei hän sano ja siemenille, vaan sinun siemenessäsi, joka on Kristus, että Aabrahamin siunaus pitäisi pakanain ylitse Jeesuksessa Kristuksessa tuleman. Ja me niin saisimme uskon kautta sen luvatun hengen, joka on pyhityksen virkaa, eli siunauksen virkaa täällä toimittamassa seurakunnan, eli Saara-äidin kautta tämän maan päällä.

Aabrahamin uskoa koeteltiin, kun hän ei käsittänyt Jumalan lupauksia järjen kautta: Aivan mahdoton piti uskoa mahdolliseksi, sillä minkä Jumala on luvannut, hän sen täyttää. Hänelle tuli epäilyksiä, koska oma hedelmättömyys tunnettiin raskaana painona Aabrahamin kodissa. Saarahan on tullut niin vanhaksi ja vanhanaikaiseksi, syntyisikö lapsi, jota saataisiin holhota ja hoivata. Siinä on hengellinen kuva Jumalan valtakunnasta. Sen tähden käsketään katsoa Saaraa, joka teidät synnytti. Jumalan valtakunnassa on saatu kokea ihania herätyksen aikoja, jolloin Jumalalle syntyi lapsia Saara-äidin kautta. Silloin on saatu iloita niin kuin elon aikana, ja niin kuin suuren saaliin jaossa, eikä suotta, koska Herra Jeesus on sanonut: ilo pitää oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.

Oli sitä liikettä, kun Johannes Kastaja saarnasi Juudean korvessa: tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. "Silloin meni hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä." Niin tulivat myös fariseukset ja saddukeukset tunkivat itsensä samaan joukkoon, joille Johannes piti oikein kuolemankirvessaarnan ja sanoi: "Tehkää siis parannuksen soveliaita hedelmiä ja älkää ajatelko, Aabraham on meidän isämme, sillä minä sanon teille, Jumala voi näistä kivistä Aabrahamille lapset herättää."

Silloin kun on ihania aikoja Siionissa, niin väärät vanhurskaatkin siihen ihastuvat ja jokainen siihen väellä tunkee. Herra Jeesus on sanonut: "Mutta hamasta Johannes Kastajan päivästä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä." Matt. 11: 12. Itsessään väkevät eivät ole pysyneet lapsen kaltaisina. Niistä on tullut ne hirmuiset sudet, joista Herra Jeesus sanoo: "Mutta kavahtakaa teitänne vääristä profeetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet." Matt. 7: 15. Ja niin on aina todeksi käynyt se kirjoitus: ”Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpeään saattaisi, ja ne, jotka heikot ovat maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän väkevät häpeään saattaisi. Ja ne alimmaisesta suvusta, ja ylenkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mitään ole, että hän ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekisi." 1. Kor. 1: 27 – 28. Kun tämäkin etsikkoaika on käynyt ajan iltaan ja vanha Saara- äiti on käynyt tuollaiseksi niin kuin apostoli Paavali sen kuvaa, niin ei ole ihme, jos järkiviisas ja huippuunsa ` kehittynyt synnin ihminen ei osaa uskoa Jumalaan ja Jumalan lupauksiin, koska se on Jumalan armolapsellekin niin vaikea uskoa. Hän tuntee, että on aina opetteluasteella, kun pitää uskoa vastoin oman sydämen saarnaa, ja vastoin perkelettä, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, ja vastoin maailmaa ja maailman käsityksiä, neuvoja ja ohjeita. Oma järki saarnaa: oletko sinä niin hullu, että vielä uskot Jumalan sanaan ja Jumalan lupauksiin. Se panisi ne aivan turhiksi ja aivan naurunalaisiksi. Mutta Jumalan lupaukset ovat sittenkin horjumattomat. Jesajan kautta on Herra sanonut:

- "Sillä vuoret pitää välttämän ja kukkulat lankeeman; mutta minun armoni ei pidä sinusta poikkeeman, ja minun rauhani liitto ei pidä lankeeman pois, sanoo Herra sinun armahtajasi." Jes. 54: 10.

Meidän tarvitsee vain opetella tuota vanhaa läksyä: Tyydy minun armooni, sillä minun armoni on heikoissa väkevä. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. Siihen se kuolematon sielu tyytyykin, kun Herra Jeesus on meille Jumalalta tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Teemme niitä lupauksia, että tässä "Saara-äidin" hoidossa on hyvä olla, ja saa uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Eino Kajava
Päivämies 16.6.1971