Kahdenlaista Jumalan pelkoa

"Että me siis tiedämme, että Herraa pitää pelättämän, niin me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omassatunnossanne." 2. Kor. 5: 11.


Raamattu puhuu kahdenlaisesta pelosta, Jumalan lapsen pelosta, joka tulee evankeliumista ja sen lohdutuksesta, orjan pelosta, joka tulee laista, ja sen vihasta ja kirouksesta.

Tarkkailemme ensin ihmisiä, joka on lain, eli kirouksen alla. Jumalan todistus ihmisestä: "Kirottu olkoon, joka ei kaikkia näitä lain sanoja täytä, että hän niiden jälkeen tekisi." 5. Moos. 27: 26. "Sillä niin monta, jotka lain töissä riippuvat, ovat kirouksen alla. Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikissa, mitä lakiraamatussa kirjoitettu on." Gal. 3: 10. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: kirottu oloon se, joka ei tottele näitä liiton sanoja." Jer. 11: 3. Jumala on pannut kaikki ihmiset lain alle, että armosta tulee autuus uskon kautta Herrassa Jeesuksessa, lain täyttäjässä. Apostoli sanoo: "Laki ei ole uskosta, vaan ihminen, joka ne tekee, hän elää niissä." Gal 3:1. Mutta ihminen ei voi lakia täyttää. Laki ottaa jo himoista kiinni. Laki tekee murhaajaksi jo vihastumisesta. Laki siis tappaa.
Paavali sanoo: laki tappoi minut. Laista sanotaan, että se on synnin voima. Laki kirkastaa synnin. Mutta ennen kuin usko tuli, olimme me lain alle kätketyt. Laki on opettaja, se ajaa Kristuksen tykö, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Gal. 3: 23 – 24. Juuri tämän tähden apostoli sanoo: Me neuvomme ihmisiä, että ihminen pääsee siitä kauheasta tilasta, Jumalan lapsen vapauteen. Laki kurittaa Kristuksen tykö. Missä Kristus löydetään?
Apostoli sanoo: "Ei ylös taivaaseen, se on Kristusta tuoda alas, ei myöskään syvyyteen, se on Kristusta kuolleista jälleen tuoda." Room. 10: 6 – 7. Jos sinä suullasi tunnustat Herran Jeesuksen, ja sydämelläsi uskot, niin sinä tulet autuaaksi. Room. 10: 10 - 11. Usko syntyy ja sikiää evankeliumista. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 2. Kor. 5: 19. Sovintosaarna, joka Jumalan valtakunnasta saarnataan Herran Jeesuksen veressä, vapauttaa lain kirouksesta.

"Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat." Joh. 8: 38. Nyt muuttuu opettajaksi Herra Jeesus. Näin ihminen pääsee lain alta armon alle. Häntä lähtee kuljettamaan Jumalan henki: "Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset." Room. 8: 14. Nyt alkaa Jumalan lapsen pelko, eli kuuliaisuuden pelko. Tämä tulee evankeliumista ja sen lohdutuksesta.

Kun me täällä maassa elämme, meidän tulee valita seuramme. "Ole hyvänlaisten ihmisten seurassa, ja ole iloinen, mutta kuitenkin Jumalan pelvossa." Siir. 9: 3. Se, jolla on Jumalan pelko sydämellä, ei vaella jumalattomien neuvoissa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat. Ps. l: l. Herran pelko on oikea Jumalanpalvelus. "Herran pelko on kunnia ja ylistys, riemu ja kaunis kruunu. Herran pelko ilahduttaa sydämen, ja antaa ilon ja riemun. Joka Herraa pelkää, hänelle käy hyvin viimeisessä hädässä, ja hän saa lopulla siunauksen." Siir. 9: 11 - 13. Tätä Herran pelkoa tulee opettaa lapsille ja lasten lapsille. Lapsen kuuliaisuus edellyttää syntiä vihaamaan. Apostoli sanoo: Älkää maailmaa rakastako, älkää mitään, mitä maailmassa on. Tähän meitä Jumalan Pyhä Henki opettaakin. Vaikka meillä Jumalan lapsina kaikkeen tähän tahto onkin, niin sittenkin aina Jumalan, Isämme mielen saatamme murheelliseksi, kun jäsenillämme palvelemme synnin lakia. Se on myös lapsen pelkoa, eli kuuliaisuutta. Kun johonkin vikaan joudumme, niin otamme Jumalan valtakunnan neuvoista vaarin. Jos Saul olisi ottanut Samuelin neuvoista vaarin, kun Jumala Samuelin kautta neuvoi, se olisi ollut lapsen pelkoa.
Jos Jumalan lapsella olisi Jumalan pelko rintansa alla, niin tottelisi Jumalan seurakunnan neuvoja kaikessa. Ei menisi avioliittoonkaan uskottoman kanssa. Siitä saa paljon kärsiä, ja siitä Jumalan sana kieltää. Eikä hän ostaisi televisiota, jonka Jumalan valtakunta on nähnyt vaaralliseksi. Se olisi oikeaa Jumalan pelkoa, että hävittäisi sen pois. Se olisi oikeaa lapsen pelkoa, kun hän pukeutuisi säädyllisesti. Eivät olisi eriseuraiset lähteneet Jumalan valtakunnasta, jos heillä olisi ollut Jumalan pelko, kun Jumalan valtakunnasta neuvottiin parannukseen. Jumalan lapsi, jolla on Herran pelko rintain alla, ei oleskele baareissa, ei istu siellä, missä pilkkaajat istuvat. Ei hän vietä aikaansa roskaromaanien lukemisessa. Hän rakastaa Herran lakia. Kun Jumalan lapsella on Herran pelko, hän ei maalaile itseään, kelvatakseen maailmalle. Jospa tuntisimme itsemme niin kuin virsirunoilija sanoo: "Nöyränä sun vaietessas, Orjantappuroissa pää, Hävettää mua ylpeää. Alastonna riisuessas Tunnen, että syyllinen, Olen koreutehen." V. 48: 5. Maailma on viettelysten maailma. Jeesuskin huudahtaa: "Voi maailmaa pahennusten tähden, ja pahennukset kuitenkin tulevat, että ne kietovat joskus Jumalan lapsenkin. Mutta Jumala on armahtava Jumala. "Niin kuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä." Ps. 103: 13. Oikeaa Herran pelkoa on sekin, kun viasta nöyrrymme parannukseen. Me saamme Herran Jeesuksen täyteydestä, ja armon armosta, kun Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa." Tiit 2: 11 -- 12.

Veljet ja sisaret, nuoret ja vanhat, kuuntelemme Jumalan armon opetusta, kun pyhä Henki meitä opettaa välttämään syntiä. Mutta jos syntiin joudumme, niin teemme siitä parannuksen. Se on oikeaa Jumialan pelkoa. Nöyrille Jumala antaa armon, mutta ylpeitä vastaan hän on.

Eino Rouvinen
Päivämies 9.6.1971