Sinä olet totisesti Herra

Sinä olet totisesti Herra


Ja minä näin suuren, valkian istuimen ja sen päällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakeni, ja ei heille löydetty sijaa. Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirja avattiin, joka on elämän, ja toinen kirja avattiin. Ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat töittensä jälkeen. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat. Ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat. Ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen. Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen, tämä on toinen kuolema. Ja joka ei löydetty elämän kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen järveen." Ilm. 20: 11–15


Valtava on se kuva, jonka apostoli Johannes piirtää meidän eteemme viimeisestä tuomiosta. Se on niin valtava, ettei meidän tajuntamme suostu sitä vastaan ottamaan. Siinä kuvastuu kuitenkin se kohtalon hetki, johon kaikkien meidän ihmisten tiet johtavat, ja jota jokainen ihminen sisimmässään aavistaa. Kaikkien on kerran ilmestyttävä Jumalan kirkastettujen kasvojen eteen. Silloin ei ole enää ihmisellä valinnan mahdollisuutta. Jokaisen polven on hänen edessään notkistuttava, ja jokaisen kielen on Isän Jumalan kunniaksi tunnustettava: sinä totisesti olet Herra. Silloin meidät itse kukin tuomitaan tekojemme mukaan. Johannes näkee, että tuomio käydään sen tilinpidon mukaan, joka Jumalan tykönä on pidetty. Se on ratkaisevaa, löytyykö meidän nimemme elämän kirjasta, ellei löydy, niin sen ihmisen osana on toinen kuolema, tulinen järvi. Se merkitsee iankaikkista eroa Jumalasta, vaivaa ja ahdistusta iankaikkisesti. Tässä on kysymys ihmiselämän vakavasta todellisuudesta.

Kerran Kristus on avannut nämä näkymät Johanneksen katseltaviksi, ettei vain kukaan ihminen vaeltaisi tietämättään tuhoansa kohti. Yhtä vähän näihin sisältyy pelottelua, kuin syksyisin, julkisesti annettuihin varoituksiin heikoille jäille menemisestä. Näissä sanoissa lähestyy taivaallisen rakastajan varoitus monien vaarallisten vaarojen keskellä kamppailevaa heikkoa ihmistä kohtaan. Jumala ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan sitä, että hän kääntyisi pahalta tieltänsä pois, ja tekisi parannuksen. Rakkaudessaan meitä kohtaan hän lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Hän, Herra Jeesus täytti Jumalan lain viimeistä piirtoa myöten meidän edestämme. Hän kärsi viattomana Golgatan ristillä vihaa meidän edestämme.

Hän meidän syntiemme alla joutui parahtamaan; Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Kun hän oli kaiken täyttänyt, lausui Hän: se on täytetty. Kadotustuomion alla ihminen on lunastettu, hänen synneistään on riittävä hinta maksettu. Täällä armon ajassa Jumala kuuluttaa vielä iloista sanomaa siitä, ettei raskaimpienkaan synnin painojen alla elävän ihmisen tarvitse kulkea kadotusta kohti. Taivaallisen Isän sydämeltä annetaan hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Keskellämme on Jumalan armovaltakunta, jossa Jumala henkensä kautta tuomitsee armolla ja laupeudella.

Ratkaisevaa on siis se, miten ihminen armon ajassa asennoituu Jumalan valtakunnan evankeliumiin. Sinä hetkenä, jolloin ihminen ottaa Pyhän Hengen kautta julistetun evankeliumin vastaan, hänen nimensä kirjoitetaan elämän kirjaan. Mutta myös sinä hetkenä, jolloin ihminen luopuu Jumalan valtakunnasta, ja sen hyväksi tekevästä evankeliumista, hänen nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta. Nyt kysytään, näkeekö ihminen Herran Jeesuksen omien armolastensa keskellä kulkevana Vapahtajana, ja saako Jumalan Henki evankeliumin armosanassa synnyttää rakkauden hänen sydämessään Jumalan armolapsia kohtaan. Viimeisenä päivänä on Herra Jeesus sanova elämän kirjaan kirjoitetuille: minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Vastaavasti sanat kuuluvat taas toisille: minkä olette jättäneet tekemättä, sen te olette jättäneet minulle tekemättä. Silloin on kysymys jopa niinkin vähäpätöisestä asiasta, kuin kylmän vesipikarin ojentamisesta jollekin opetuslapsen nimen tähden. Hänestä Jeesus sanoo: Teidän ei pidä jäämän palkkaa vaille.
Rakas ystävä, matkalle työhön valmistautuessasi, työssäsi, sairasvuoteeseesi sidottuna, kuka lienetkin, Jumalan armovaltakunta lähestyy sinua, sinun ei tarvitse tässä ajassa kantaa tuomioita tunnollasi, eikä myöskään kerran joutua tuliseen järveen. Sinun kaikki syntisi, viimeisimmätkin, sinusta jopa häpeällisetkin, annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä sovintoveressä, ja hänen kalliissa nimessään. Sinä saat myös ne uskoa turvallisesti anteeksi annetuiksi. Niin uskoessasi, ja uskoaksemme meidän ei tarvitse kauhistua ja peljätä viimeisenkään päivän tapahtumia, vaan turvallisina
saamme odottaa uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.

Rukoilemme. Herra Jeesus, joka kerran suuressa kunniassasi tulet tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, taivuta sinä synnin ahdistamaa ja painamaa sinun armahdettavaksesi armovaltakunnassasi. Me kiitämme sitä, ettei meidän armahdettuina tarvitse pelolla odottaa sinun tuloasi, vaan saamme turvallisesti
sanoa: tule Herra Jeesus. Amen.

Erkki Vaaramo
Päivämies 16.6.1971