Jumalan tulet alkoivat palaa

Jumalan tulet alkoivat palaa

KEITELEEN JA KOLIMAJÄRVEN PIRST0MANA ON KESKI-SUOMEN LÄÄNISSÄ VIITASAAREN PITÄJÄ. TÄÄLLÄKIN OVAT HERRAN TULET PALANEET JO MONET VUOSIKYMMENET. ELÄVÄN KRISTILLISYYDEN TULOSTA VIITASAARELLE KERTOO LEHDELLEMME VIITASAAREN KUHALAN KYLÄLLÄ ASUVA EMÄNTÄ HILDA HÄMÄLÄINEN, S. 1901 OS. PAANANEN.

Kuhalan kylä on Viitasaaren kirkolta kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen, ja on Pihtiputaanrajakyliä.


Tänne kylään, Hilda Hämäläisen kotitalossa, Selänsuussa vapaaksi tulleeseen savupirttiin muutti asumaan peltiseppä Heikki Liimatainen. Mistä tämä Liimatainen muutti, sitä ei kertoja muista, mutta vuosi oli siinä 1905 tai 1906. Liimatainen oli uskovainen, ja ei voinut panna kynttilää vakan alle, vaan puhui ahkeraan uskomisen asiasta kyläläisille. Sunnuntaisin kokoonnuttiin Liimataisen pirttiin kuulemaan, kun Liimatainen luki Raamattua, ja selitti, miten nämä asiat käytännön elämässä sovelletaan. Selänsuun isäntä, kertojan isä, Ville Paananen, sai ensimmäisenä parannuksen armon. Isännän pirut menivät heti emäntään, ja emäntä sieppasi penkin alta siellä olevan reen pajupuun, ja hyökkäsi kohti Liimataista. Isäntä Ville Paananen otti emäntänsä syliksi ja sai estetyksi lyönnin. Emäntä kerkesi kumminkin heittää puulla Liimataista, mutta Liimatainen hyppäsi sivuun ja puu ei osunut.
Liimatainen rauhoitti vain, ja sanoi, että antakaa olla, siinä särkyy vain omat valjaat, ja niin kävikin. Aamulla oli emäntä niin lyötynä, että oli jo asiaa Liimataisen pirttiin, ja niin sai hänkin kokea uudestisyntymisen armon. Jumalan tulet alkoivat palaa Kuhalan kylällä, ja entistä enemmän alkoi ihmisiä tulla sanan kuuloon. Ensimmäisten parannusten tekijäin joukossa oli myös Oskari Hällström, jota tavallisemmin kutsuttiin vain nikkariksi ammattinsa mukaan. Nikkari myöhemmin saarnasikin. Samoin Juho Paananen sai parannuksen armon ja hänkin puheli seuroissa. Juusolan veljekset – sukunimeltään Kananen – olivat ensimmäisiä uskovaisia.
Kun seurakunta eneni, niin alettiin suunnitella puhujan kutsumista paikkakukunnalle. Ensimmäinen puhuja oli Nygård-niminen, ja seurat pidettiin kertojan kotona Selänsuussa. Seuroja pidettiin myöhemmin myös Kuhalassa. Vanhoina puhujina muistelee sisar Hämäläinen, täällä käyneen Pedanter, Juho Lahti, Kanniainen, Honkala, Ohtonen ja Kekkonen.

Kirkonkylällä sai kristillisyys jalansijaa siten, että sinne muutti uskovainen mies, Kalle Varis asumaan. Kohta tämän jälkeen sai pankinjohtaja Tikkanen parannuksen armon. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin oli Viitasaarella pappina Thauvoon -niminen, ja hän oli elävän uskon mies.

Ennen käytiin usein seuroissa pitkien matkojen takaa, ja usein yövyttiin seurataloon. Tehtiinpä Viitasaarelta seuramatkoja Haapajärvelle asti. Veneellä soudettiin ensin Kolimajärven yli 20 km. Sitten vedettiin venettä virrassa noin 1 km. Alvajärvi soudettiin, ja taas virtaa vedettiin Muurasjärvelle, jonka yli soudettiin ja sieltä metsäpolkua 20 km Karhunpiilon kautta Haapajärvelle. Evästä syötiin laukusta välillä. Kävelytaipaleilla kannettiin kenkiä, että oli keveämpi kulkea. Ei tällaiselle vaivalloiselle matkalle lähdetä, ellei ole sanan nälkää. Silloin iloittiin armosta.

Siihen aikaan olivat huonot valokeinot. Kun tultiin seuroihin, niin samalla vietiin kynttilöitä mukana. Äidit toivat lapsiaan mukanaan, ja toisinaan niitä oli rivi uunin päälläkin.
Selänsuun nykyinen isäntä, Vihtori Hämäläinen muisteli, että v. 1930 aikoihin olivat heräyksen ajat Viitasaarella. Moni herännyt sielu sai silloin parannuksen armon. Puhujina näihin aikoihin kävivät veljet Honkala, Ohtola, J. Näppä ja H. Karjalainen. Otto Hokkanen on vieraillut paljon ja myös Kolari Äänekoskelta ja Tuunanen Varkaudesta.

Elävä kristillisyys on saanut valistaa uskottomiakin, niin että Kuhalan kylälläkin uskottomat toimivat kristillisyyden hyväksi, pitämällä kodeissaan ompeluseuroja, joissa on kerätty varoja seuratoimintaa varten. Yleensäkin uskottomat suhtautuvat kristillisyyden toimintaan myönteisesti.
Jumala, joka on saanut alkaa hyvän työnsä Keski-Suomen järvialueilla, varjelkoon tämän peltopalasensa rajuilmoilta, että täälläkin saisi Jumalan vilja tuleentua taivaalliseen aittaan.

Päivämies 28.9.1961