Muurasjärvelle leikkipuisto lasten iloksi

Rahalla mitaten se ei yllä merkittäviin saavutuksiin, mutta siitä huolimatta on varmaa, että tämän päivän lapset muistavat sen vielä aikuisenakin. Pihtiputaalla Muurasjärven kyläkirkon takana sijaitseva, ihka uusi leikkipuisto on nimittäin sen verran uutteran työn tulos, että Pihtiputaan kyläkunnilla ei ole aikaisemmin moiseen ryhdytty. Harvassa ovat myös ne muut maakunnan kyläkunnat, joissa on rakennettu leikkipuisto liki talkoin lasten iloksi.
Syystäkin Mannerheimin Lastensuoluliiton Muurasjärven osasto järjesti sunnuntaina komeat leikkipuiston avajaiset. Mukaan oli saatu vieraita mm. ' MLL:n keskustoimistosta Helsingistä ja piiritoimistosta Jyväskylästä. Luonnollisesti edustettuina olivat Pihtiputaan kunta, seurakunta, metsänhoitoyhdistys, kansalaisopisto, osuuspankki sekä runsas talkooväki, eli kaikki, jotka olivat olleet edesauttamassa leikkipuiston syntymistä.
Kauanhan leikkipuistosta haaveiltiin. MLL:n Muurasjärven osaston puheenjohtaja Eila Halla-aho muistelee, että liikkeelle lähdettiin vuoden 1980 valtakunnallisen yhteistyönprojektin pohjalta. Kunta antoi meille maapohjan ja puut kaupantekijäisiksi. Lisäksi ostimme jonkin verran höylättyä puuta, hän kertaa alkutaivalta.

Kalusteet puutyöpiirissä

Varsinainen uurastus tapahtui viime talvena. Muurasjärvellä oli kansalaisopiston puutyöpiiri, jossa kylän miehet nikkaroivat Heikki Kanasen johdolla leikkipuiston kalusteet. Siinä syntyivät kiikut, liukumäet, kiipeilytelineet, mitä nyt leikkipuistossa vain voi kuvitella olevan.

Keväällä, kun lumet olivat sulaneet, leikkivälineet laitettiin paikoilleen, alue siistittiin ja sunnuntaina vihdoin kokoonnuttiin yhteiseen juhlaan. Laskin, että 75 kahvikuppia oli käytössä. Olisi meitä ollut varmasti enemmänkin, mutta tänä viikonloppuna oli paljon muuta ohjelmaa, kuten Killerin maatalousnäyttely ja Hankasalmen suviseurat. Lisäksi meidän kuoro on parhaillaan Sallassa, Eila Halla-aho luettelee yhteensattumia.

Jo avajaispäivä paljasti, että leikkipuistoa on kaivattu. Se kuluu mm. kylällä perhepäivähoidossa olevien lasten touhuissa, ja myös seurakunnan päivä kerho, sekä kunnan leikkikerho viettävät varmasti aikaansa puistossa. Ja toki sinne voivat, mennä muutkin lapset.
Mitäpä tämän jälkeen? Leikkipuiston vieressä on iso kasa puita, joista voisi tehdä lisää leikkivälineitä. Myös uimarannasta haaveillaan. — Mutta ensiksi täytyy henkäistä, siksi kova urakka puiston rakentaminen oli, huokaa osaston sihteeri Eija Niemelä.
Kotiseudun Sanomat 29.6.1987

Vuoden 2009 kevään aikana leikkikentän kalusteet on uusitu, muutama viikko sitten oli uudistetun kentän avajaiset. Yli 20 vuotta olivat siis kestäneet aikanaan talkootyönä valmistetut kalusteet.

Merkkilöytö yli kymmenen vuoden takaa

Ikivanhan kelohongan kyljestä löytyneet kaiverrukset kertovat Ruotsin ja Venäjän rajalinjasta satojen vuosien takaa.

Harvinainen maamerkki löytyi Pihtiputaan rajalta

Pihtiputaan ja Pielaveden rajamailta on löytynyt uusi todiste siitä, että vanha Ruotsin ja Venäjän raja on kulkenut tätä kautta.
Liitonjokelainen Teuvo Siekkinen havaitsi metsäreissullaan ikivanhassa kelohongassa olevia kaiverruksia, jotka muistuttivat aikaisemmin Rillankivestä löytyneitä merkkejä. Siekkinen välitti tiedon Oulun yliopiston professori Kyösti Julkulle, joka on tutkinut myös Rillankiveä. Julkun tutkimuksissa kävi ilmi,
että kyseessä on ainutlaatuinen jäännös Ruotsin ja Venäjän valtakuntien aikaisesta rajasta.
On erittäin harvinaista, että merkkejä löytyy vielä puista, jotka ovat katoava luonnonvara. Tavallisesti rajamerkit onkin hakattu kiveen. Silmämääräisesti arvoisin, että kaiverrus on vähintään kaksi ja puoli sataa vuotta vanha, tosin se tyylillisesti näyttää kuuluvan vieläkin vanhempaan aikaan, Kyösti Julku kertoo.

Merkistä on erotettavissa Venäjän vallasta kertova risti ja ruotsalaisten kypärä sekä erinäisiä muita merkintöjä. Osa kaiverruksista on tosin syntynyt myöhemmin ohikulkijoiden aikaansaannoksena, mutta vanhojen asiakirjojen perusteella Julku pyrkii erottamaan kuviosta alkuperäiset.

Tyylin selvittämisessä on vaikeutena se, että merkki on kaiverrettu osin puun syiden mukaan ja on siksi kaavamainen. Arvelen sen kuitenkin liittyvän 1600 — 1700 -luvulla tapahtuneisiin lääninrajan muutoksiin.
Kelohonka, johon kaiverrukset on veistetty, on satoja vuosia vanha. Se on kasvanut paksuutta vielä 4-5 senttiä veistetyn kohdan ympärille. Professori Julku aikoo selvittää merkkien alkuperän Helsingissä, maanmittaushallituksen arkiston ja valtionarkiston avulla.

Myös Pihtiputaan ja Pielaveden rajalla sijaitseva Rillankivi on vanha rajamerkki. Siihen kaiverretut kuviot pohjautuvat Pähkinäsaaren rauhan jälkeisistä rajalinjoista, jotka muuttuivat jonkin verran suomalaisten edetessä itään 1400-luvulla. Rillankivi on Museoviraston rauhoittama maamerkki, ja Kyösti Julkun mukaan myös uusi löydös tulee rauhoittaa.

Lähde: Kotiseudun Sanomat 4.7.1990

Valokuvauskurssilla

Kurssitoiminta vilkasta

Kristillinen opisto toimii kesälläkin

Reisjärven Kristillisen opiston kesä on vilkasta ja työntäyteistä aikaa. Tälläkin viikolla meneillään on neljä eri kurssia, kertoi kurssisihteeri Törmänen. Kurssit ovat pääosin noin viiden päivän mittaisia ja on oppilaita kymmenestä kahteenkymmeneen, riippuen kurssin aiheesta. (Vuonna 1990)

Meneillään olevalla valokuvauskurssilla on kahdeksan oppilasta, johtuen laboratorion tiloista. Opettajina kurssilla toimivat Jouko Haapsaari ja Voitto Pulkkinen Oulusta, sekä Tapio Kostet Kajaanista.

Oppilaita on ympäri Suomea, jotka on valittu ilmoittautumisjärjestyksessä. Mukana olevat oppilaat ovat kaikki harrastelijoita, onpa yksi "pystymetsän", eli aloittelija. Suunniteltu tuntimäärä ei ole riittänyt alkuunkaan, sillä oppilaat ovat olleet niin innokkaita, että ovat vapaaehtoisesti jatkaneet iltaisin jopa yömyöhään töitä. Kursseilla on mahdollisuus perehtyä valokuvauksen perusteisiin, kuvan tekemiseen ja kuvan sisältöihin teoriaopintojen ja harjoitusten avulla.

Posliininmaalauskurssi

Toinen meneillään oleva kurssi on posliininmaalauskurssi, jossa on oppilaita kaikkiaan 17. Oppilaat ovat Helsingin ja Rovaniemen väliltä. Tämä kurssi on meneillään olevista suosituin, sillä mukaan on päässyt vain osa, kertoi opettajana toimiva Salli Kinnunen 0ulunsalosta. Heidänkin kurssi on ollut todella innostunutta, työtä on jatkettu yömyöhään. Ensimäistä kertaa heillä on ollut nyt käytössä vesiliukoiset värit, jotka ovat myrkyttömiä.

Läheiseen luokkaan pystytetty työnäyttely oli todella upea ja näyttävä. Vaikkakin osa oppilaista on aivan alkuvaiheessa, niin työt olivat kauniita ja hallittuja. Aiheina on ollut luonto, kukat, hedelmät.

Opettaminen on aloitettu aivan alusta, eli sivellinvedosta alkaen. Oppilaat kertoivat yhdestä suusta, että tämä on ollut todella ihanaa aikaa täällä Reisjärvellä, terapiaa, rauhallisuutta, maalaiselämää, kuului monelta taholta.

Kudontakurssi

Kolmas kurssi oli kudontakurssi, jossa oppilaita oli 12 ja kaikki tyttöjä. Opettajana toimi opiston oma tyttö, Eeva-Maija Lappalainen. Eeva-Maija kertoi, että mukavaa näin varsinaisen loman väliin tällainen pikakomennus. Tällä kurssilla on mahdollisuus tutustua kankaanrakentamisen vaiheisiin sekä perehtyä shaalin, poppanan, maton ja kuvakudoksen suunnitteluun ja toteutukseen teorian ja harjoitustöiden avulla.

Mukana ollut helsinkiläinen nuori neitonen Leena Syrjälä kertoi, että tämä on eka vierailu tänne Reisjärvelle. Kaunis ja ihana paikka, puhdas ilma ja luonto. Olemme käyneet tutustumassa kuntaan, joka on pieni maaseutupaikka, tuumaili maton kudonnan lomassa tämä hesalainen likka.

8—N:o 28–1990 Reisjärvi (lehti)

Torstai, 12. heinäkuuta