Erkki Gummerus, muistosanat. Luullakseni kuului samaan Gummerus sukuun, kuin Pihtiputaan ensimmäinen kirkkoherra, Aleksander Gummerus. Sukuyhteyden vuoksi lisään tähän, vaikka tämä Erkki ei ole ollutkaan virassa Pihtiputaalla.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Viime perjantaina pääsi uskosta näkemiseen Eräjärven eläkkeellä oleva kirkkoherra, rovasti Erkki Julius Valentin Gummerus. Hänessä poistui eräs vanhemman pappisuvun edustaja, jonka lähtö jätti suuren kaipuun, ei ainoastaan rakkaan puolison ja lähiomaisten, vaan lukuisien seurakuntalaisten ja laajan uskonystäväpiirin sydämissä.

Erkki Gummerus oli syntynyt Pyhäjoella 15.5 1895 vanhan pappissuvun jäsenenä. Suvun perinteiden mukaisesti hän alkoi opiskella teologiaa, ja vihittiin papiksi Savonlinnassa 1919. Ensimmäiset pappisvuotensa hän toimi ylimääräisenä pappina Johanneksessa, kunnes hänet valittiin Turtolan kirkkoherraksi, johon virkaan hän astui 1924.
Tornionlaaksossa hän joutui tekemisiin lestadiolaisen kristillisyyden kanssa, joka tuolloin eli juuri voimakasta nousukauttaan niillä seuduin. Monien vanhojen maallikkosaarnaajien, erikoisesti Juhani Raution selkeä julistus ja taidollinen rakkaus vetivät nuoren kirkkoherran elävän kristillisyyden lähteille, missä hänet Jumala sai tehdä oikeaksi papikseen. Suurella sydämen lämmöllä hän myöhemmin muisteli Turtolassa vietettyjä pappisvuosiaan. Sinne hänen matkansa johtivat vielä viimeisiin vuosiin asti, kalaisen Ajankijärven rannoille erämaan rauhassa lepäämään ja monista vanhoista muistoista virkistymään.

Vuonna 1932 rovasti Gummerus siirtyi jälleen Karjalaan, Kuolemanjärven kirkkoherraksi, jota virkaa hän hoiti raskaitten evakkovuosien halki seurakunnan lakkauttamiseen asti 1949. Viimeiset pappisvuotensa hän toimi Eräjärven kirkkoherrana, kunnes 1955 siirtyi eläkkeelle.
Erkki Gummerus tunnettiin ahkerana tutkijana, jonka kynä oli sujuva valottamaan menneisyyden hämärää. Hänen historiallisista tutkimuksistaan on mainittava ”Piirteitä Johanneksen seurakunnan historiasta kappeliseurakuntana venäläisvallan ajalta 1721 – 1812.” Myöskin kunnalliseen ja valtiolliseen toimintaan hän otti osaa ollen mm kahdesti presidentin valitsijamiehenä.

Ennen kaikkea opittiin Erkki-veli tuntemaan kuitenkin kristittynä. Vaatimattomana, koskaan itseään korostamatta, hän pyrki kirkastamaan Golgatan veriuhria syntisten katseltavaksi. Hän on yksi niistä vanhan kansan kristityistä, joille oli tärkeintä salattu elämä Kristuksen yhteydessä. Luonnon läheisyys, hersyvä huumori ja vilpitön rehtiys antoivat hänen sanoilleen tuoreutta.
Evakkomatka on päättynyt. Rakas veljemme on nyt kotona.
L.M.
Päivämies heinäkuun 24 päivänä 1958

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Erkki Gummerus:
Anteeksiantamuksen tarve

Sovintosaarnaa, syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä tarvitsemaan, ei vie meitä jokapäiväisen leivän tarve, ei ajallinen hätä ja puute, ei vaarat, ei sielulliset järkytykset, ei edes ruumiillisen kuoleman pelko. Kun kaikki tämä on ohi, on melkein aina Jumalan tarvekin ohi, ja entinen elämä synnissä ja epäuskossa jatkuu. Syntien anteeksiantoa Jeesuksen piinan ja sovintokuoleman kautta tarvitsee vain se, jonka tunnolle on tullut, että synnin palkka on kuolema. Ei ainoastaan ruumiillinen, vaan iankaikkinen kadotus. Kun tämä tuomion tuli polttaa tuntoa, vie se meidät tarvitsemaan Jumalan armoa Kristuksessa ja kuulemaan sovintosaarnaa omalle kohdallemme.

(Erkki Gummerus: Ihana on Siion virtoinensa I)
Päivämies heinäkuun 24 päivänä 1958

T.W, Siivola: Pihtipudas 1950 -luvulla

Pihtipudas on ripeästi kehittyvä sisämaan pitäjä

Pihtiputaan kunnan viimeaikaisesta asutustoiminnasta kertoi rakennusmestari Kinnunen seuraavaa:

Maanhankintalain perusteella on asutustarkoituksiin pakkolunastettu noin 36000 ha. Tiloja on muodostettu 356 ja lisäksi lisä- ja vastikealueita. Näiden tilojen peltopinta-ala tulee olemaan noin 4500 ha, josta noin 50 % on jo tehty pelloksi. Asukkaista kuuluu 87 siirtoväkeen, ja loput ovat maanhankintalain alaisia viljelijöitä. Näistä viljelijöistä eteläisin on Urjalan pitäjästä, ja pohjoisin Kemijärveltä. Asutustoiminta on lisännyt pitäjämme asukkaiden lukua noin 2500 hengellä. Siirtoväki on kotiutunut hyvin paikkakunnan oloihin, samoin osa maanhankintatilallisista, joskin eräillä näyttää olevan vaikeuksia päästäkseen elämisen alkuun.

Metsäteknikko T. V. Siivola, joka on Pihtiputaan kansakoululautakunnan puheenjohtaja, kertoi,
Että kansakouluja on 22, joissa opettajia yhteensä 45, sekä lisäksi kunnallinen keskikoulu, joka ensi syksynä aloittaa neljännen työvuotensa. Koulu on 4-luokkainen. Vanhin pitäjämme kansakouluista on kirkonkylän koulu, joka on perustettu 1883, seuraavaksi vanhin Muurasjärven koulu perustettu 1886. Kaikki koulut toimivat omissa koulutaloissaan, joista suurin osa on rakennettu viimeisen vuosikymmenen aikana. Sotien jälkeisinä vuosina oli yhdellä kertaa rakenteilla kuusi koulutaloa, johtuen tämä asutustoiminnan aiheuttamasta väestön lisäyksestä.
Terveydenhoito-oloista mainitsi haastateltavamme, että kunnassa on sairaala ja 1956 valmistunut 61-paikkainen vanhainkoti kauniin Kolimajärven rannalla. Vanhainkodin asukkeina on paitsi oman kunnan hoidokkeja, myös hoidokkeja Kannonkoskelta.

Pihtiputaan seurakuntaelämästä 1958

Pihtiputaan seurakuntaelämä on vilkasta
Päivämies heinäkuun 24 päivä 1958

Pihtiputaan seurakunnan kirkkoherra Tapio Kemppainen kertoi seurakuntansa vaiheista seuraavaa:

Pihtipudas on alkujaan kuulunut Rautalammin seurakuntaan, josta se Viitasaaren seurakunnan perustamisen yhteydessä siirtyi tämän seurakunnan yhteyteen, ja v. 1780 perustettiin Viitasaaren rukoushuonekunnaksi, sai 1800 oman kappalaisen ja 1833 muodostettiin kappeliksi sekä vuonna 1863 tuli kirkkoherrakunnaksi. Historian kirjat alkavat 1881 ja rippikirjat 1870. Vanhemmat kirjat paloivat pappilan palossa 1.7.1881.
Vielä nykyäänkin seurakuntaa palveleva kirkko on alkujaan rakennettu 1783. Perinpohjaisesti uudistettu 1874, jolloin se sai nykyisen ristikirkkomuodon ja parvekkeen. Toinen kerran korjattu 1904. Kirkkoon on saatu urut 1940, sitä aikaisemmin oli käytössä harmooni.
V. 1949 kirkko uusittiin kolmannen kerran, jolloin siihen saatiin höyrykeskuslämmitys ja sähköistys. Lattia ja penkit uusittiin sekä suoritettiin sisä- ja ulkomaalaukset.
Seurakunnan omistamassa Saunamäen pappilassa on pitäjänapulaisen asunto ja seurakuntasali.
Kuluvan vuoden aikana on kanttorin ja pitäjänapulaisen virkataloissa suoritettu nykyajan vaatimat remontit. Viime kesänä paljastettiin oman pitäjän taiteilijan Esko Kanasen veistämä, pronssiin valettu sankaripatsas, viime sodissa kaatuneitten hautakummulle. Seurakunnan uusista suunnitelmista mainittakoon, että Muurasjärvelle, joka on suurin kyläkunta, on suunnitteilla ns. seurakunnallinen työkeskus. Tätä kuitenkaan ei vielä ole lopullisesti päätetty, mutta sen jälkeen, seurakunnan talous myöten antaa, ryhdytään sitä toteuttamaan.
Seurakunnan muusta toiminnasta kirkkoherra Kemppainen kertoi vielä edellisen lisäksi, että diakoniatyöseurat toimivat joka kyläkunnalla, vieläpä isommissa kylissä niitä on useampia. Melkein jokaisessa kinkeripiirissä toimii pyhäkoulu, joissa käy lapsia runsaasti.
Tyttö- ja poikaleirejä on pidetty eri kyläkunnilla, joita johtaa pastori J. Varonen apunaan paikkakunnan opettajia. Seurakuntaelämä on hyvin vilkasta, mikä näkyy siinä, että seurakutsuja on enempi, kuin kaksi pappia ennättää täyttää. Osanotto kirkossa käyntiin ja seuratilaisuuksiin on runsasta, mikä osaltaan todistaa, että sanan nälkä on olemassa. Vakinaiset kirkkoherrat: Aleks Gummerus 1881 - 1915, Matti Jaakkola 1917 - 1928, K. N. Teräsmaa 1928 - 1938, Matti Tukia 1939 - 1954, Yrjö Aittokallio 1954 - 1957 ja Tapio Kemppainen 1958

Hannes Sevon kertoi

Piirteitä Muurasjärven kylän asutushistoriasta


Sakari Topeliuksen Maamme - kirjassa on tarina, jossa kerrotaan Muurasjärven rannalla asuvista talollisista Maunosta ja Vilhosta, jotka löivät vetoa, voisiko veneellä päästä Muurasjärvestä Suomenlahdelle, ja sieltä toista tietä takaisin kotiin. Mauno lähti matkalle, tuli Kotkan seutuvilla merelle, kulki laivalla Kalajoen suuhun ja sieltä Kalajokea Haapajärven Ylipään kautta kotiin. Hän voitti komeahelaisen tuppivyön omakseen.

Kuningas Kustaa Vaasan voimakkaan erämaiden asutustoiminnan seurauksena perustettiin v. 1561 laaja Rautalammin seurakunta, johon Muurasjärvikin kuului. Kirkollisesti Muurasjärvi kuului myöhemmin Laukaaseen v:sta 1593 alkaen, Viitasaareen v. 1628 alkaen ja Pihtiputaan seurakuntaan v:sta 1780 alkaen.

Ruotsin valtionarkistossa on säilynyt tietoja Rautalammin pitäjän verokirjoista. Muurasjärven kohdalla on näissä verokirjoissa ensimmäinen maininta v. 1650. Verotiloja oli kylässä kolme, Partanen, Niskanen ja Kuhramoinen. V. 1659 lahjoitti kuningatar Kristiina kylän kaikki kolme verotilaa rälssitiloiksi eversti Johan Ridrerille, jonka voudit perivät nyt ennen valtiolle kuuluvat verot herransa laskuun, vieläpä entistä perinpohjaisemmin.
Asutus Muurasjärven rantamilla on ikivanhaa. Jo kivikauden aikoina on seutu ollut asutettua. Täältä löydettyjä kivikauden esineitä on mm. Kansallismuseossa.
Kerrottakoon vielä kansan suusta peräisin oleva seuraava tarina.
"Kauan sitten kulki suuri tietäjä Kihovauhkonen polkua Pohjanmaalta kohti itää. Saapuipa mies maanselän ylitettyään korkealle mäelle. Silloin mies sai profetoimisen lahjan, lyö kirveellä hongan kylkeen ja julistaa:

"Tällä paikalla vielä joskus seisoo kirkko, tuoss' on hautuumaa, mutta ennen kuin se tapahtuu, tulee suuri sota, jossa kaatuneiden veressä voi vaikka hirsiä uitella."
Siitä mäki sai nimensä Ristinmäki. Mäellä on jo hautuumaa, on siellä sodissa kaatuneitten sankarihautakin.
Kirkko vain toistaiseksi puuttuu, jotta ennustus olisi täydellisesti toteutunut. (Kirkkokin valmistui artikkelin kirjoittamisen jälkeen.)

Jo 1886 on ostettu hautausmaa-alue Kivelän talon maasta Ristinmäeltä. Lähes 40 vuotta sitten lahjoitti kauppias ja herastuomari Vihtori Kesänen kirkon rakentamiseksi Ristinmäelle 40 000:- (markkaa) ja papin palkkaukseen 20 000:-, mutta hänen todistamaton testamenttinsa ei saanut lain voimaa ja raukesi. V. 1930 vihittiin Ristinmäellä hautausmaa ja v. 1953 taiteilija Ilmari Virkkalan veistämä ja Virkamäen kivestä valmistettu sankaripatsas.

Hannes Sevon
Päivämies heinäkuun 24 päivänä 1958

Matti Vesalaisen muistelua

SEUROJA MUURASJÄRVELLÄ AHKEROITU PITÄÄ AHKERASTI


Muurasjärven Rauhanyhdistyksen seuratoiminnasta kertoili Matti Vesalainen muistojaan.
Rauhanyhdistyksen perustamisen jälkeen v. 1944 helluntaina pidettiin kansakoululla 3 - päiväiset seurat, joissa sanankuulijoita oli runsaasti, aina naapuri pitäjistä saakka. Sanan jakajina näissä seuroissa olivat Jalmari Paananen vanhempi ja Jalmari Paananen nuorempi, Arvi Hintsala, Aukusti Törölä ja Hugo Jo(kisaari?). Mukana oli myöskin seurakunnan papeista pastori Virnes, joka myöhemmin Kannonkosken seurakunnassa sai parannuksen armon. Näissä seuroissa uskovien joukko lisääntyi yli kymmenellä hengellä.
1945 pidettiin seurat Niemenharjulla, Keitaan talossa. Kolmipäiväisiä seuroja v. 1946 pidettiin Pihtiputaan kirkossa, mihin on matkaa Muurasjärveltä yli 30 km. Pitkä tuotti seuraravintolan järjestämisessä paljon hankaluuksia. Nuorisoseuran talossa seuraavana vuonna pidetyissä seuroissa oli puhujina Pentti Hämäläinen, Veikko Pentikäinen, Lauri Vesterinen, A. Peltokangas, ja Kettukangas, sekä Reino Kämäräinen. Usein pidettiin seuroja vanhassa Osuuskassan talossa sekä kodeissa eri puolilla kyläkuntaa. Vuosittain on seuroja pidetty noin viidet kymmenet, joissa on puhujia ollut kaksi, jopa kolmekin kerralla.

Ompeluseuratoimintaa on ylläpidetty, joista saaduilla varoilla on voitu seuratoimintaa jatkuvasti tukea, kuin myöskin on saatu varoja lahjoituksina. Kaikesta tästä on meillä syytä kiittää Jumalaa, joka antamisen mieltä meissä vaikuttaa.

Lopuksi tahdon muistella Ida Kanasta, eli Ojalan Iitaa, joka seurojen kanttorina hyvällä lauluäänellään aloitti virret ja Siionin laulut. Nyt hän on laulamassa "uutta virttä uusin kielin" karitsan häissä.

Onni Mielityinen muisteli

Herran työ Muurasjärvellä alkoi jo tämän vuosisadan alussa

Lestadiolaisuuden alkuvaiheista Muurasjärvellä muisteli Onni Mielityinen seuraavaan tapaan.
Tämän vuosisadan alussa oli muutamia uskovaisia perhekuntia kyläkunnassamme. Emanuel Pulkkinen eli Manna, ja hänen vaimonsa Janika o.s. Kittilä, syntyjään haapajärveläisiä, sekä Hilda Tervamäki, joka asui lapsineen, samoin kuin Manna puolisonsa kanssa, torpparina Salmelan talon maalla. Muistan kuinka Hilda, tehdessään "taksvärkkiä" taloon-hänen miehensä oli Amerikassa - usein työmaalla heleällä äänellään kajautteli Siionin lauluja, joita hartaalla mielellä kuuntelin. Manna taas paljon Raamattua lukeneena "profeteerasi" kotitaloni tuvassa iltaisin, selittäin penkkikeskusteluissa Raamattua niin myöhään, että lopulta oli ainoana kuuntelijana vain isäni yksin.

Näistä keskusteluista lienee isäni saanut jonkinlaisen kiintymyksen uskon asioihin, niin että hän alkoi kutsua puhujia kotiinsa seuroja pitämään. Niinpä näistä seuroista tulikin monipäiväisiä, sillä puhujiakin oli saapunut useita.

Ensimmäiset seurat muistelen pidetyn noin vuoden 1905 aikoihin. Näihin seuroihin oli saapunut väkeä naapuripitäjistäkin, kuten Reisjärveltä, Haapajärveltä, olipa muutamia tullut aina Oulusta saakka. Niitä pidettiin kerran tai kahdesti vuodessa. Jumalan sanaa seuroissa selittivät mm. Leonard Typpö Kalajoelta, Mikko Jakola Sievistä, kirkkoherra Seppänen ja Taavetti Jokinen Haapajärveltä, sekä viitasaarelainen Nestori Kananen, joka muutti aumaan Haapajärvelle, J.A. Aho Reisjärveltä ja monet muut puhujaveljet. Kaikki tässä nimeltä mainitut henkilöt ovat vuosikymmeniä sitten nukkuneet pois tästä elämästä. Mainitussa Salmelan talossa on edelleenkin pidetty seuroja.

Jumalan sanan kylvötyö on saanut vastaanottavan mielen ihmisten sydämissä. Myöhemminkin monet kuulijoita ovat saaneet sanan alla armon tulla siirretyiksi armovaltakunnan asukkaiksi. Sanan vaikutuksesta on kasvamassa kaunis peltopala Jumalan vainiolla.
Päivämies n:o 36. v. 1958 Torstaina heinäkuun 14 päivänä

Matti Tiainen muistelee

Muurasjärven Rauhanyhdistys Päivämiehessä vuonna 1958

Muurasjärven Rauhanyhdistys toiminut n. 10 vuotta
Artikkeli Päivämiehessä 24.7.1958

Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Tiainen kertoo Rauhanyhdistyksen toiminnasta.
Kun "Päivämiehen" edustaja pyysi haastattelua lehteen, niin lupasin kertoa lyhykäisesti Rauhanyhdistyksen toiminnasta Muurasjärvellä.
Kun Jumalavaltakunnan työ vuodesta 1944 rupesi täällä tuntuvasti lisääntymään, uskovien joukko alkoi olla jo useissa kymmenissä. Silloin syntyi ajatus, että olisi perustettava oma yhdistys. Yhdistystoiminnan avulla saatiin työ myöskin ulkonaisesti lailliselle pohjalle. Seurojen toimeenpano helpottui, kun olimme liittyneet Keskusyhdistykseen jäseneksi Ylivieskan vuosikokouksessa.
Kun luon katseen tuohon noin 10 vuotiseen toimintaan, se tuntuu siltä, niin kuin olisi vain pienen pieni lyhde kainalossa vietävänä Herran elovainiolta. Mutta kuitenkin, vaikka emme itse sitä huomaakaan, tämä työ ei ole hukkaan mennyt. Onhan Pihtiputaalla tullut Jumalanvaltakunnan työ tunnetuksi. Kun on Rauhanyhdistyksen toimesta järjestetty seuroja, niin on uskovien joukkokin lisääntynyt. Seurojen järjestäminen onkin yhdistyksemme tärkein asia. Pidämme talviseen aikaan myöskin ompeluiltoja, varojen kartuttamiseksi Jumalan valtakunnan työhön. Meillä on jos Jumala suo, seurat tämän kuun viimeinen sunnuntai, eli 27 p:nä tätä kuta. Kesäseurat alkavat lauantai-iltana ja jatkuvat sunnuntaina iltaan asti. Seurapaikkana on Muurasjärven kansakoulu. Toivomuksemme on, että saataisiin seuravieraita läheltä ja kaukaa. Tervetuloa!
Ja lopuksi toivoisin vain, että Taivaallinen Isämme antaisi meille täällä Pihtiputaalla armonsa kastetta ja voimaa tätä kaikkein tärkeintä työtä tehdä varten.
Taivaan enkelitkin kuorossa kiittävät, kun yksikään tuhlaajalapsi saa armon palata Isän huoneeseen.

Muurasjärveltä

Vanhoista Päivämiehistä skannattuja ja kopioituja

Sain idean tallentaa tänne vanhoista Päivämies lehdistä tallentamiani juttuja. Alussa Matti Tiaisen kirjoitus vuodelta 1958.

Muurasjärveltä

Muurasjärvi on Pihtiputaan pohjoispäässä sijaitseva kyläkunta, lähellä Oulun läänin rajaa. Kylämme keskustasta on matkaa Reisjärven kirkolle noin 20 km.

Elävä kristillisyys on Muurasjärvellä tunnettu, joskin vähemmässä määrin kuin nykyään jo noin ehkä 50 vuotta sitten. Tähän on vaikuttanut se, että naapuripitäjissä Reisjärvellä sekä Haapajärvellä on ollut uskovaisia ennemmin ja enemmän. He ovat siellä toimeen panneet jo silloin isompia seuroja, ja noissa seuroissa on muurasjärveläisiäkin jokunen käsittänyt parannuksen armon.

Vuonna 1944 oli täällä Muurasjärvellä ensimmäiset isot seurat. Silloin oli vielä uskovien joukko pieni, noin kymmenkunta vain. Seurojen toimeenpano oli silloin vaikea toteuttaa, kun oli noin pieni joukko. Kun oli kysymyksessä tehdä Jumalan valtakunnan työ tunnetuksi ja ihmissielujen pelastumiseksi, niin seurat pantiin silloisten uskovaisten toimesta, ja Jumalan siunauksen turvin pystyyn. Näissä seuroissa syntyi uusia armolapsia Isälle. Tämän kirjoittajakin sai kuulla omalle kohdalleen Ihanan anteeksiantamuksen evankeliumin.
Sen jälkeen oli täällä Muurasjärvellä voimakas herätys, kun noissa seuroissa tuli ihmisille saarnattuna ilmi oikea Kristuksen oppi. Jumalan armolapsilla oli myöskin kova innostus valtakunnan työtä tekemään. Pidettiin seuroja kovasti. saatiin rakkaita puhujaveljiä tänne tulemaan seurojen pitoon. Melkein joka seuroissa kirkastui monen kohdalla armonvaltakunta. Uskovien luku näin lisääntyi vuosi vuodelta, ja on tällä kertaa suurempi kuin alkuaan. Koko Pihtiputaan elävän kristillisyyden huomioon ottaen on täällä Muurasjärvellä sen keskus. Muilla kylillä on vain siellä täällä muutamia uskovaisia.

Täällä Pihtiputaalla käsitykseni mukaan hyvä maaperä Jumalan valtakunnan työlle. Sen ovat todenneet myös täällä käyneet kaikki rakkaat puhujaveljet. Kun lähetystoiminta uudelleen organisoitiin, joutui Pihtipudas Haapajärven apulähetystoimikunnan piiriin. Siellä on hoidettu asioita niin tasapuolisesti, että olemme saaneet tännekin lähetysmiehiä puhumaan. Vuoden 1956 lopulla oli täällä veli Heikki Saari melkein 2 viikkoa lähetysmatkoilla. Jumala siunasi seurat, joita pidettiin pitäjän eri puolilla, niin että kymmenen ihmistä sai parannuksen armon.

Tämän vuoden aikana helmikuun puolivälissä saimme tänne veljet Matti Ahon Reisjärveltä ja Eino Korkeakankaan Sievistä taas lähetysmiehinä. Seuroja pidettiin eri puolilla. Oli seurat myöskin kirkossa. Kirkkoherra Varonen otti rakkaudella vastaan ja auttoi lisäksi seurojen toimeenpanossa. Jumala, joka on rakkauden lähde, saa tällaista aikaan. Kaikissa näissä seuroissa oli ihmisiä tullut runsaasti sanan kuuloon ja parannuksen tekijöitäkin ilmeni.

Seurojen loputtua huomasimme taas, kuten ennenkin, että työ Herrassa ei ole hukkaan mennyt. Jumalan sanan siemenet ovat pudonneet hyväänkin maahan. Anna Isä rakas vain armosi kastetta, että kylvetty siemen pääsisi kantamaan hedelmää. Anna myöskin meille, ennen uskoneille armolapsillesi, taitoa ja voimaa tehdä työtä tässä kalliissa armonvaltakunnassa, niin kauan kuin päivää on.
Ja lopuksi toivotamme kaikille veljille ja sisarille Jumalan rauhaa ja hänen armosiunaustaan. Pyydämme myöskin muistamaan tätä Muurasjärven pientä Siionia. Meilläkin on halu Teidän kanssanne tehdä yhdessä matkaa, siihen asti kunnes kostumme kotikunniaan.
Matti Tiainen
Päivämies huhtikuun 10 päivänä 1958

Reisjärven Kotajärvi

Ensi kerran yövyin sen Kotajärven rannalla, melkein ison voimalinjan alla, pensaikon suojassa, kansakouluaikana. Teimme luokkamme poikaporukalla yöretken keväällä, koivun hiirenkorvien kasvettua melkein valmiiksi lehdiksi. Saatoin taitella sähkölinjan alaisista koivunvesakosta juuri ja juuri kelvolliset saunavastat itselleni ja tueksemme lähteneelle opettajalle. Yö ulkona ilman peittoja, vain puskien suojassa nukkuen oli pitkän ja viluisen tuntuinen. Aamu siitäkin lopulta tuli.
Yön aikana oli tullut järven vastarannalle Imatran Voiman herroja perheineen. Aamun tultua miehet ilmestyivät leiriimme. Nähtyään muutaman pojan opettajamme kummitusnaamareissa, heille tuli tuuma: Meiltä jäi vaimot tuonne mökille, menkää ja näyttäytykää noissa naamareissa heille, katsotaan mitä tapahtuu.
Sellaisesta poikaporukasta löytyi kolmelle naamarille halukkaat kantajat helposti, eikä aikaakaan, kun järven takaa kului kirkaisuja ja hetken kuluttua kenkien lapsutus laiturin pintaan. Takaisin palattuaan pojat kertoivat, etteivät tehneet muuta, kuin hiukan ikkunaan koputettuaan katsoivat kuminaamareissaan sisälle, ja vääntelivät ilmeitään. En sittenkään olisi halunnut olla niiden naisten asemassa, tuskin olisin pyytäenkään suostunut naamiomieheksikään.
Ajeltuani polkupyörällä sen vajaan kymmenen kilometriä kotiini, oli pääni ankaran kipeä, mutta onneksi seurannut iltapäivän kestänyt syvä uni vei kivun ja antoi uutta virkeyttä elämääni.