Terveisiä

Terveiset kaikille Siionin asuvaisille, harvalukuisen, ja hajalla asuvan Siionin keskeltä. Täälläkin on elävää evankeliumia saarnattu, syntiä on upotettu armon mereen ja tunnettu taivasikävää. Jumala on tehnyt työtään, mutta ihmisten korvat ovat raskaita kuulemaan elävää Jumalan sanaa ja uskomaan sitä sielujensa autuudeksi.

Kylämme, Muurasjärvi, on vain kahdenkymmenen kilometrin päässä Reisjärven Opistolta. Kuitenkin tätä voi sanoa Jumalan valtakunnan syrjäiseksi
vartiopaikaksi. Aikanaan on tänne järjestetty lähetysseuroja muualta. Kun Jumala on saanut synnyttää itselleen lapsia, on heillä ollut halu ja kehotus Herran työhön kylvömiehiksi. Nyt on ilosanoma siirtymässä uuden sukupolven rikkaudeksi. Kun on itse saanut armosta suuret syntinsä anteeksi, on halu sitä toisillekin julistaa.

Tämä oli keskeisenä asiana, kun vuosikokouksemme teki päätöksen, että seuroja toivotaan ainakin kerran kuukaudessa ja useamminkin silloin, kun tuntuu olevan mahdollisuuksia siihen. Samalla oma sielukin tulee virvoitetuksi. Vaikka meillä ei omaa puhujaa olekaan, ovat lähiseutujen puhujaveljet täällä vuorotellen palvelleet. Joskus saamme tilaisuuden kutsua veljiä kaukaakin.

Rakkautta armosta osattomia kohtaan osoittaa myös se vuosikokouksen päätös, että kesäseurat yritetään pitää ensi kesänäkin, työvoiman vähyyden tähden tosin edellisvuosia vaatimattomimmin. Siunatkoon elon Herra työnsä, kuten parhaaksi näkee. Vielä on Jumala voimallinen Siionissaan.

Pääosiltaan sujui vuosikokouksemme rutiininomaisesti. Martat, Korhonen ja Lyytinen valittiin edelleen johtokuntaan. Kotiin päässeen Markku Mielityisen tilalle valittiin Arttu Paananen. Helvi ja Eino Paananen tarkastavat tilejä, Kari Rauhala ja Juha Tiitinen varamiehinään. Televisioon sekä muihin maallistumisilmiöihin, bingoon ja veikkaukseen yms. otettiin kantaa SRK.n kirjeen ja johtokunnan esityksen pohjalta. Sama todettiin, mikä muuallakin Siionissa: eivät tällaiset sovi uskovaiselle.

Johtokunta järjestäytyi. Sihteerinä jatkaa Liisa Tiitinen. Martta Korhonen on jo vuosikaudet hoitanut rahastonhoitajan tehtäviä, nyt hän sai siihen jo virallisen kiinnityksen. Varapuheenjohtajaksi valittiin Simo Kautto ja puheenjohtajaksi valittiin allekirjoittanut. Toivottavasti Siionilla vielä riittää rakkautta ja anteeksiantavaa mieltä. Kantakaa rukouksin ja armokäsivarsin.

Yritän kertoa hajapoimintoja pienen Siionimme keskuudesta. Silloin tällöin kertovat suuremmat Siionit vaikeuksistaan, jotka tavallisesti ovat toimitilojen puute ja rakentaminen. Meillä ei nyt ole sitä murhetta. Aikanaan ei Jumala nähnyt tarpeelliseksi talohankkeemme toteutua. Nyt aiomme purkaa sen yrityksenkin pois lahoamasta. Taloyrityksen jälkeen Siionimme on levinnyt laajalle alueelle, tuskin kuitenkaan lukumäärältään paljoa kasvanut. Seurapaikoista ei ole ollut puutetta, pikemminkin päinvastoin. Vaikeutemme on yhteydenpidossa. Eri puolille aluetta on yritetty kokoontua Jumalan sanan ympärille. Kuitenkin tiedän Jumalan lapsia, joille seuroihin pääseminen on vieläkin harvinaisempaa. Kaikki haluamme kuitenkin uskoa omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Onhan meillä aihetta siihen. Tämän anteeksiannon todistajina saamme itse kukin olla heikkoudestamme huolimatta.

Olen usein ihaillen seurannut muurasjärveläisten seuramatkoja. Suunta on ollut ihmisen luonnolla ja autojen kestokyvyllä mitaten väärä. Pihtiputaan kirkonkylään on mutkainen ja kuoppainen tie. Reisjärven — Haapajärven suuntaan olisivat tiet paremmat ja matkat lyhyet. Onhan kirkonkylällä osa koti Siionistamme taistelemassa omissa kiusauksissaan. Tämä on samanlaista lähetystyötä, jolla on evankeliumi aikanaan Muurasjärvelle tullut. Sopii toivoa, että rakas Isä antaa veljien ja sisarien autoillekin kestävyyttä niin kauan, kuin yksikin valittu vielä kaipaa kuulla Jeesuksen veren ääntä. Asiat ovat hyvin, kun on maallinen tavara alistettu taivaallisia palvelemaan. Sillä on aina ollut Jumalan siunaus. Vuorollaan ovat kirkonkylän matkaystävät käyneet Muurasjärven seuroissa ilonamme.

Murheetontakaan ei ole pienen Siionimme taival ollut. Suru on aina suuri, kun yksikin kalliisti lunastettu sielu luopuu elävästä uskosta. Murhe on myös niistä, jotka ovat maailman myrskyissä sortumaisillaan. Apostolin tavoin on alituinen murhe ja kipu sydämellä niiden puolesta, jotka vielä aivan vieraina, Jumalan perheoikeuden ulkopuolella vaeltavat. Kaikkien heidän puolestaan pyydämme rukoilla, että he tilansa käsittäisivät, ja löytäisivät armon oikeaan aikaan.

Kun joku Jumalan lapsi muuttaa ajallista paikkakuntaa, tai saa kutsun Isän luokse kotikunniaan, jää Siioniin aina kaipaus. Kuitenkin on jälleennäkemisen ihana toivo lohduttamassa. Mutta kun uskovainen luopuu uskostaan, jää seurakuntaan lohduton murhe, jossa ei ole paljon sijaa toivolle, vaikka Jumalan mahdollisuudet ovatkin arvaamattomat. Olisi sen vuoksi meidän jokaisen seistävä valvoen vartiopaikallamme, ettemme vain huomaamattamme kulje ulos Jumalan armohuoneesta. Sellainenkin vaara on olemassa.

Parempaa lohtua ei löydykään, kuin uskoa omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen saamme nytkin tehdä. Jumalan rauhan terveisin,


Päivämies 18.7.1973

Pylkönmäen kunta itsenäistyi ilman virallista päätöstä

Pylkönmäen kunta itsenäistyi ilman virallista päätöstä

Vuoden vaihteessa ilmestyi Pylkönmäen pitäjää käsittävä historiikki, joka kertoo hajapiirtoja paikkakunnan tapahtumista satavuotiskaudelta. Kirjasen on kustantanut Pylkönmäen kunta ja kirjoittanut toimittaja Sirkka Nurmela, ja historiikkitoimikuntaan ovat kuuluneet Onni Ranta-aho, Pauli Miettinen, Eino Kiminkinen ja Matti Makkonen. Lisäksi entinen pylkönmäkeläinen, päätoimittaja K. T. Mesiäinen on antanut painatustyöhön taloudellista tukea. Nyt kirjasta on saatavana mm. kunnantoimistosta, sekä myöhemmin myös kirjakaupasta.

Historiikkiajatus syntyi Pylkönmäellä vuosi sitten pidetyn kansakoulun satavuotisjuhlan yhteydessä. Tällöin toimittaja Nurmela laati historiikin koulun toiminnasta Pylkönmäellä, missä yhteydessä aineistoa nyt julkaistuun historiikkiin löytyi kuin itsestään. Kirjanen kertoo, millaista oli elää Pylkönmäellä "nevojen ja petojen keskellä", ennen meidän päiviämme. Lisäksi sen tarkoitus on herättää kiinnostusta oman kotiseudun menneisyyteen, ja siitä kertovan aineiston talteen ottamiseen.

Tie itsenäiseksi kunnaksi kulki Pylkönmäellä kirkon ja koulun kautta. Virallista päätöstä kunnan itsenäistymisestä ei ole olemassa. Nyt kun Pylkönmäen liittäminen Saarijärveen ja Karstulaan, näyttää olevan vain ajan kysymys, jää Pylkönmäen miesten päättäväinen tarttuminen omien asioitten hoitoon, kertomaan siitä, että itsenäisyys on kerran kuitenkin ollut.

Pitkät kirkkomatkat

synnyttivät oman seurakunnan

Historiikki kertoo, miten pitkät kirkkomatkat synnyttivät ennen pitkää ajatuksen oman seurakunnan perustamisesta. Seurakuntalaiset eivät näet saapuneet kirkkoon yksin sanankuuloon, vaan tällöin kaikki kuulutukset ja ilmoitukset kansalle luettiin kirkossa — muita tiedotusvälineitä ei ollut. Seurakuntalaisten tuli, ajan tasalla pysyäkseen käydä kirkossa säännöllisesti tämän vuoksi, sitä paitsi kirkkolaki määräsi seurakuntalaiset rangaistuksen uhalla käymään kirkossa.

Näinä aikoina, vuonna 1799, Pylkönmäki kuului Saarijärven seurakuntaan, joka oli erotettu itsenäiseksi kirkkokunnaksi Rautalammista, Kreivi Pietari Brahen toimesta. Emäseurakunnasta Pylkönmäki pääsi itsenäiseksi vuonna 1890. Myöhemmin perustettiin rukoushuoneita mm. Kuoppalaan, Paajalaan ja Kukonkylälle. Seurakunta elämä Pylkönmäellä on aina ollut vilkasta. Evankelisen liikkeen alullepanijana tässä seurakunnassa on ollut opettaja K. J. Rahikainen

Viime vuonna Pylkönmäen kaunis kirkko, jonka aikoinaan rakensi Jaakko Kuorikoski, korjattiin sisäosiltaan täysin, ja sen kauniisti valaistussa ympäristössä pitäjän nuoret esittivät vuoden vaihteessa kirkkonäytelmän runsaalle kirkkokansalle.

Pylkönmäen ensimmäinen koulutalo on uusittu vuosien mittaan useita kertoja ja palvelee nykyisin kunnan virastona.

Loppuosa lehtijutusta on leikkautunut pois.

Keskisuomalainen 10.1.1969