Väinö Havaksen muisto
Väinö Havaksella on ollut merkitystä ja vaikutusta Aution väen ja
Leppäsen perheen elämässä. Vaikka Havas ei kuulu Leppäsen sukuun,
liitän vanhasta lehdestä löytämäni Havaksen muistokirjoituksen yhdeksi
sivuksi. Sivu voidaan poistaa myöhemmin, mutta toivottavasti teksti
herättää muistoja ja innostaa kommentoimaan.
Tämä lehti on menettänyt toimittajan ja Herran Siioni yhden uskollisista työmiehistään. Meidän surullinen velvollisuutemme on piirtää risti kirkkoherra Väinö Rafael Havaksen nimen kohdalle, hänen siirryttyään sotarintamalla kaatuneena voittajien kirkastettuun joukkoon 21.8.1941.
Hän oli syntynyt 15.8.1898 Lempäälässä, missä isänsä oli kansakoulun opettajana. Ylioppilaaksi hän tuli Tampereella 1916 ja vihittiin papiksi 1921. Nuorena pappina hän oli Kittilässä, Rovaniemellä ja Oulussa. V. 1927 hän tuli kirkkoherraksi Merijärvelle ja sieltä siirtyi Kivijärvelle 1935.
Jumala oli uskonut hänelle korkeat lahjat ja runsaat leiviskät, joita hän ei pannut vakan alle. Hänen elämänsä kaari oli kohoamiskohdassa, kun Suomen aseellinen vapaustaistelu alkoi. Hän riensi sinne mukaan. Samoin hän riensi Aunuksen ja Viron taisteluihin.
Mutta kun Jumala oli tehnyt hänet aseeksi työtänsä varten Jumalan valtakunnan taistelurintamalle, niin Hän ihmeellisessä viisaudessaan kuletti häntä niitä teitä, joita ei ihmisviisaus käsittänyt, ja joilla Hän hänet opetti tuntemaan taivaan valtakunnan taistelurintaman vaarat ja taistelutaidon. Hän ei väistynyt eturintamarivistöstä, jossa oli hänelle uskottu tehtävänsä, ja joka oli huippukohta hänen elämänsä kaaressa, joka nyt on murtunut ja iäksi katkennut Karjalan sotarintamalla.
Hän oli jo nuorena saanut heräyksen ja hän etsi elämää ja rauhaa, jota hänen sielunsa kaipasi. Mutta viekkaat veljet saivat hänet mukaansa väärille teille, josta oli työläs oikealle ojentua. Lujassa oli hänessä väärän vanhurskauden ja eriseuran spitaali. Vaan kun hän rohkeasti meni Jordaniin seitsemän kertaa, niin hän tuli puhtaaksi, kuin nuoruuden uudistama. Ja hän kohosi niin kuin siivilleen kohonnut lentävä kotka, kantamaan Jeesuksen nimeä Jumalan valtakunnan eturintaman sotarivistössä.
Jumala antoi viime talvisodassa viittauksen hänen loppunsa lähenemisestä sotarintamalta. Ja hän itsekin uskoi, ettei hän enää tästä sodasta palaa. Niin myös Pyhä Henki ilmoitti kaikkialla hänen loppunsa lähenevän sodan kautta, josta häntä ei millään saatu pois jäämään, vaikka Jumalan valtakunnan taistelurintamalle hänelle oli uskottu suuremmat taistelulahjat, ja vaikka Herra oli tehnyt hänet aseeksi työtänsä varten sillä rintamalla, josta Herra on sanonut: „Eloa tosin on paljon, vaan työväkeä on vähän,” mutta jossa kaikkitietävä Herra tietää suurimman kaatumavaaran olevan. Sillä Hän sanoo: ”Jolle paljon on annettu, siltä paljon etsitään ja jolle paljon on uskottu, siltä enempi anotaan.”
Nyt hänen pois siirtymisensä jälkeen, kun yksi tähti sammui, toisten vielä tuikkiessa, syttyäkseen palamaan kunnian ikikirkkaudessa Jumalan luona, suree Suomen kansa ja koko Herran Siioni aina valtamerien takana. Lepää rauhassa uskollinen Herran palvelija, siirryttyäsi jaloon perintöön voittajien joukkoon nauttimaan armopalkkaa kaikkien maasta ostettujen kanssa, ja näkemään Karitsaa, joka meidät verellään on lunastanut!
Heikki Jussila
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941
Tämä lehti on menettänyt toimittajan ja Herran Siioni yhden uskollisista työmiehistään. Meidän surullinen velvollisuutemme on piirtää risti kirkkoherra Väinö Rafael Havaksen nimen kohdalle, hänen siirryttyään sotarintamalla kaatuneena voittajien kirkastettuun joukkoon 21.8.1941.
Hän oli syntynyt 15.8.1898 Lempäälässä, missä isänsä oli kansakoulun opettajana. Ylioppilaaksi hän tuli Tampereella 1916 ja vihittiin papiksi 1921. Nuorena pappina hän oli Kittilässä, Rovaniemellä ja Oulussa. V. 1927 hän tuli kirkkoherraksi Merijärvelle ja sieltä siirtyi Kivijärvelle 1935.
Jumala oli uskonut hänelle korkeat lahjat ja runsaat leiviskät, joita hän ei pannut vakan alle. Hänen elämänsä kaari oli kohoamiskohdassa, kun Suomen aseellinen vapaustaistelu alkoi. Hän riensi sinne mukaan. Samoin hän riensi Aunuksen ja Viron taisteluihin.
Mutta kun Jumala oli tehnyt hänet aseeksi työtänsä varten Jumalan valtakunnan taistelurintamalle, niin Hän ihmeellisessä viisaudessaan kuletti häntä niitä teitä, joita ei ihmisviisaus käsittänyt, ja joilla Hän hänet opetti tuntemaan taivaan valtakunnan taistelurintaman vaarat ja taistelutaidon. Hän ei väistynyt eturintamarivistöstä, jossa oli hänelle uskottu tehtävänsä, ja joka oli huippukohta hänen elämänsä kaaressa, joka nyt on murtunut ja iäksi katkennut Karjalan sotarintamalla.
Hän oli jo nuorena saanut heräyksen ja hän etsi elämää ja rauhaa, jota hänen sielunsa kaipasi. Mutta viekkaat veljet saivat hänet mukaansa väärille teille, josta oli työläs oikealle ojentua. Lujassa oli hänessä väärän vanhurskauden ja eriseuran spitaali. Vaan kun hän rohkeasti meni Jordaniin seitsemän kertaa, niin hän tuli puhtaaksi, kuin nuoruuden uudistama. Ja hän kohosi niin kuin siivilleen kohonnut lentävä kotka, kantamaan Jeesuksen nimeä Jumalan valtakunnan eturintaman sotarivistössä.
Jumala antoi viime talvisodassa viittauksen hänen loppunsa lähenemisestä sotarintamalta. Ja hän itsekin uskoi, ettei hän enää tästä sodasta palaa. Niin myös Pyhä Henki ilmoitti kaikkialla hänen loppunsa lähenevän sodan kautta, josta häntä ei millään saatu pois jäämään, vaikka Jumalan valtakunnan taistelurintamalle hänelle oli uskottu suuremmat taistelulahjat, ja vaikka Herra oli tehnyt hänet aseeksi työtänsä varten sillä rintamalla, josta Herra on sanonut: „Eloa tosin on paljon, vaan työväkeä on vähän,” mutta jossa kaikkitietävä Herra tietää suurimman kaatumavaaran olevan. Sillä Hän sanoo: ”Jolle paljon on annettu, siltä paljon etsitään ja jolle paljon on uskottu, siltä enempi anotaan.”
Nyt hänen pois siirtymisensä jälkeen, kun yksi tähti sammui, toisten vielä tuikkiessa, syttyäkseen palamaan kunnian ikikirkkaudessa Jumalan luona, suree Suomen kansa ja koko Herran Siioni aina valtamerien takana. Lepää rauhassa uskollinen Herran palvelija, siirryttyäsi jaloon perintöön voittajien joukkoon nauttimaan armopalkkaa kaikkien maasta ostettujen kanssa, ja näkemään Karitsaa, joka meidät verellään on lunastanut!
Heikki Jussila
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti