Erkki Gummerus, muistosanat. Luullakseni kuului samaan Gummerus sukuun, kuin Pihtiputaan ensimmäinen kirkkoherra, Aleksander Gummerus. Sukuyhteyden vuoksi lisään tähän, vaikka tämä Erkki ei ole ollutkaan virassa Pihtiputaalla.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Viime perjantaina pääsi uskosta näkemiseen Eräjärven eläkkeellä oleva kirkkoherra, rovasti Erkki Julius Valentin Gummerus. Hänessä poistui eräs vanhemman pappisuvun edustaja, jonka lähtö jätti suuren kaipuun, ei ainoastaan rakkaan puolison ja lähiomaisten, vaan lukuisien seurakuntalaisten ja laajan uskonystäväpiirin sydämissä.

Erkki Gummerus oli syntynyt Pyhäjoella 15.5 1895 vanhan pappissuvun jäsenenä. Suvun perinteiden mukaisesti hän alkoi opiskella teologiaa, ja vihittiin papiksi Savonlinnassa 1919. Ensimmäiset pappisvuotensa hän toimi ylimääräisenä pappina Johanneksessa, kunnes hänet valittiin Turtolan kirkkoherraksi, johon virkaan hän astui 1924.
Tornionlaaksossa hän joutui tekemisiin lestadiolaisen kristillisyyden kanssa, joka tuolloin eli juuri voimakasta nousukauttaan niillä seuduin. Monien vanhojen maallikkosaarnaajien, erikoisesti Juhani Raution selkeä julistus ja taidollinen rakkaus vetivät nuoren kirkkoherran elävän kristillisyyden lähteille, missä hänet Jumala sai tehdä oikeaksi papikseen. Suurella sydämen lämmöllä hän myöhemmin muisteli Turtolassa vietettyjä pappisvuosiaan. Sinne hänen matkansa johtivat vielä viimeisiin vuosiin asti, kalaisen Ajankijärven rannoille erämaan rauhassa lepäämään ja monista vanhoista muistoista virkistymään.

Vuonna 1932 rovasti Gummerus siirtyi jälleen Karjalaan, Kuolemanjärven kirkkoherraksi, jota virkaa hän hoiti raskaitten evakkovuosien halki seurakunnan lakkauttamiseen asti 1949. Viimeiset pappisvuotensa hän toimi Eräjärven kirkkoherrana, kunnes 1955 siirtyi eläkkeelle.
Erkki Gummerus tunnettiin ahkerana tutkijana, jonka kynä oli sujuva valottamaan menneisyyden hämärää. Hänen historiallisista tutkimuksistaan on mainittava ”Piirteitä Johanneksen seurakunnan historiasta kappeliseurakuntana venäläisvallan ajalta 1721 – 1812.” Myöskin kunnalliseen ja valtiolliseen toimintaan hän otti osaa ollen mm kahdesti presidentin valitsijamiehenä.

Ennen kaikkea opittiin Erkki-veli tuntemaan kuitenkin kristittynä. Vaatimattomana, koskaan itseään korostamatta, hän pyrki kirkastamaan Golgatan veriuhria syntisten katseltavaksi. Hän on yksi niistä vanhan kansan kristityistä, joille oli tärkeintä salattu elämä Kristuksen yhteydessä. Luonnon läheisyys, hersyvä huumori ja vilpitön rehtiys antoivat hänen sanoilleen tuoreutta.
Evakkomatka on päättynyt. Rakas veljemme on nyt kotona.
L.M.
Päivämies heinäkuun 24 päivänä 1958

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Erkki Gummerus:
Anteeksiantamuksen tarve

Sovintosaarnaa, syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä tarvitsemaan, ei vie meitä jokapäiväisen leivän tarve, ei ajallinen hätä ja puute, ei vaarat, ei sielulliset järkytykset, ei edes ruumiillisen kuoleman pelko. Kun kaikki tämä on ohi, on melkein aina Jumalan tarvekin ohi, ja entinen elämä synnissä ja epäuskossa jatkuu. Syntien anteeksiantoa Jeesuksen piinan ja sovintokuoleman kautta tarvitsee vain se, jonka tunnolle on tullut, että synnin palkka on kuolema. Ei ainoastaan ruumiillinen, vaan iankaikkinen kadotus. Kun tämä tuomion tuli polttaa tuntoa, vie se meidät tarvitsemaan Jumalan armoa Kristuksessa ja kuulemaan sovintosaarnaa omalle kohdallemme.

(Erkki Gummerus: Ihana on Siion virtoinensa I)
Päivämies heinäkuun 24 päivänä 1958