Reisjärven Kotajärvi

Ensi kerran yövyin sen Kotajärven rannalla, melkein ison voimalinjan alla, pensaikon suojassa, kansakouluaikana. Teimme luokkamme poikaporukalla yöretken keväällä, koivun hiirenkorvien kasvettua melkein valmiiksi lehdiksi. Saatoin taitella sähkölinjan alaisista koivunvesakosta juuri ja juuri kelvolliset saunavastat itselleni ja tueksemme lähteneelle opettajalle. Yö ulkona ilman peittoja, vain puskien suojassa nukkuen oli pitkän ja viluisen tuntuinen. Aamu siitäkin lopulta tuli.
Yön aikana oli tullut järven vastarannalle Imatran Voiman herroja perheineen. Aamun tultua miehet ilmestyivät leiriimme. Nähtyään muutaman pojan opettajamme kummitusnaamareissa, heille tuli tuuma: Meiltä jäi vaimot tuonne mökille, menkää ja näyttäytykää noissa naamareissa heille, katsotaan mitä tapahtuu.
Sellaisesta poikaporukasta löytyi kolmelle naamarille halukkaat kantajat helposti, eikä aikaakaan, kun järven takaa kului kirkaisuja ja hetken kuluttua kenkien lapsutus laiturin pintaan. Takaisin palattuaan pojat kertoivat, etteivät tehneet muuta, kuin hiukan ikkunaan koputettuaan katsoivat kuminaamareissaan sisälle, ja vääntelivät ilmeitään. En sittenkään olisi halunnut olla niiden naisten asemassa, tuskin olisin pyytäenkään suostunut naamiomieheksikään.
Ajeltuani polkupyörällä sen vajaan kymmenen kilometriä kotiini, oli pääni ankaran kipeä, mutta onneksi seurannut iltapäivän kestänyt syvä uni vei kivun ja antoi uutta virkeyttä elämääni.