Pihtiputaan seurakuntaelämästä 1958

Pihtiputaan seurakuntaelämä on vilkasta
Päivämies heinäkuun 24 päivä 1958

Pihtiputaan seurakunnan kirkkoherra Tapio Kemppainen kertoi seurakuntansa vaiheista seuraavaa:

Pihtipudas on alkujaan kuulunut Rautalammin seurakuntaan, josta se Viitasaaren seurakunnan perustamisen yhteydessä siirtyi tämän seurakunnan yhteyteen, ja v. 1780 perustettiin Viitasaaren rukoushuonekunnaksi, sai 1800 oman kappalaisen ja 1833 muodostettiin kappeliksi sekä vuonna 1863 tuli kirkkoherrakunnaksi. Historian kirjat alkavat 1881 ja rippikirjat 1870. Vanhemmat kirjat paloivat pappilan palossa 1.7.1881.
Vielä nykyäänkin seurakuntaa palveleva kirkko on alkujaan rakennettu 1783. Perinpohjaisesti uudistettu 1874, jolloin se sai nykyisen ristikirkkomuodon ja parvekkeen. Toinen kerran korjattu 1904. Kirkkoon on saatu urut 1940, sitä aikaisemmin oli käytössä harmooni.
V. 1949 kirkko uusittiin kolmannen kerran, jolloin siihen saatiin höyrykeskuslämmitys ja sähköistys. Lattia ja penkit uusittiin sekä suoritettiin sisä- ja ulkomaalaukset.
Seurakunnan omistamassa Saunamäen pappilassa on pitäjänapulaisen asunto ja seurakuntasali.
Kuluvan vuoden aikana on kanttorin ja pitäjänapulaisen virkataloissa suoritettu nykyajan vaatimat remontit. Viime kesänä paljastettiin oman pitäjän taiteilijan Esko Kanasen veistämä, pronssiin valettu sankaripatsas, viime sodissa kaatuneitten hautakummulle. Seurakunnan uusista suunnitelmista mainittakoon, että Muurasjärvelle, joka on suurin kyläkunta, on suunnitteilla ns. seurakunnallinen työkeskus. Tätä kuitenkaan ei vielä ole lopullisesti päätetty, mutta sen jälkeen, seurakunnan talous myöten antaa, ryhdytään sitä toteuttamaan.
Seurakunnan muusta toiminnasta kirkkoherra Kemppainen kertoi vielä edellisen lisäksi, että diakoniatyöseurat toimivat joka kyläkunnalla, vieläpä isommissa kylissä niitä on useampia. Melkein jokaisessa kinkeripiirissä toimii pyhäkoulu, joissa käy lapsia runsaasti.
Tyttö- ja poikaleirejä on pidetty eri kyläkunnilla, joita johtaa pastori J. Varonen apunaan paikkakunnan opettajia. Seurakuntaelämä on hyvin vilkasta, mikä näkyy siinä, että seurakutsuja on enempi, kuin kaksi pappia ennättää täyttää. Osanotto kirkossa käyntiin ja seuratilaisuuksiin on runsasta, mikä osaltaan todistaa, että sanan nälkä on olemassa. Vakinaiset kirkkoherrat: Aleks Gummerus 1881 - 1915, Matti Jaakkola 1917 - 1928, K. N. Teräsmaa 1928 - 1938, Matti Tukia 1939 - 1954, Yrjö Aittokallio 1954 - 1957 ja Tapio Kemppainen 1958