L. L. Laestadius: Jeesus herättää lesken pojan

Jeesus herättää lesken pojan

Luuk. 7: 11–17

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, kuinka Jeesus herättää ylös niitä nuorukaisia, jotka ovat nuorena kuolleet ja kuolemansa kautta saattaneet vanhimpansa murheellisiksi.

1. Minkä tähden oli tämä nuorukainen kuollut?
2. Minkä tähden se murheellinen vanhin itki?
3. Minkä tähden Jeesus armahti häntä, ja herätti nuorukaisen ylös?

Meidän toivomme on, että elämän ja kuoleman Herra armahtaa niitä vanhempia, jotka itkevät lastensa kuoleman tähden, ja herättää heidän nuorukaisensa ylös, ennen kuin he vajoavat hautaan.

1. Minkä tähden tämä nuorukainen oli nuorena kuollut?

Valitettavasti kuolevat muutamat aivan nuorena, ja niitten kuoleman tähden tulee vanhemmille suuri murhe, niin kuin esimerkiksi se vanha Israel oli suuressa murheessa poikansa kuoleman tähden, ehkä Joosef oli kuitenkin elämässä. Ja Daavidille tuli niin suuri murhe pojan kuolemasta, että hän rupesi itkemään ja huutamaan: voi minun poikani Absalom! Ja koska vanhimman lapset niin nuorena kuolevat, tulee vanhimmalle raskas murhe niitten kuolemasta. Ja ei vanhimmat pääse siitä murheesta, ennenkun Jeesus sanallansa herättää niitä lapsia ylös. Minkätähden nuorukaiset niin nuorena kuolevat? Sillä ei ole Jumala tahtonut yhdenkään syntisen kuolemaa, vaan Jumalan tahto on se, että he kääntyisivät Jumalan puoleen ja tulisivat autuuden tuntemiseen. Mutta vihollinen, joka käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä, se sama mies, joka on alusta ollut miestappaja, on syypää niitten kuolemaan, jotka nuorena kuolevat. Jos nimittäin nuorukaiset pysyisivät elävänä, niin tulisi vanhemmille ilo niistä lapsista. Mutta kun he kuolevat nuorena, niin tulee vanhimmalle sydämellinen murhe. Synnin kautta hän niitä lapsia tappaa; sillä Paavali todistaa, että synnin kautta on kuolema tullut maailmaan. Vaikka suruttomat luulevat, ettei vihollisella ole valtaa heitä tappaa; mutta siinä he surkeasti pettyvät. Perkeleellä on niin suuri voima, että hän saattaa niitä tappaa, koska he ovat antaneet itsensä vihollisen vallan alle. Vihollinen tappaa ensin hengellisesti, koska hän saattaa hengellisen kuoleman heidän päällensä, ja koska he ovat hengellisesti kuolleet, saapi hän niin suuren vallan heidän päällensä, että hän tappaa vielä ruumiin. Muutamia hän tappaa juopumuksen kautta, muutamia tappaa huoruuden perkele, muutamia vihan perkele ja muutamia kunnian perkele. Muutamia taas tappaa ahneuden perkele, muutamia ylpeyden, muutamia epäjumalaperkele ja muutamia omanvanhurskauden perkele. Mutta ei suruton ihminen tunne niitä, eikä hän niin muodoin usko, että perkele tappaa ihmisiä, ensiksi sielun puolesta, koska hän saattaa hengellisen kuoleman matkaan. Ja sitte hän tappaa vielä luonnollisesti, koska hän panee heidät itsensä surmaamaan, eli terveytensä pilaamaan juopumuksen, huoruuden, ylpeyden, ahneuden ja vihan kautta. Ja vaikka ei ole kirjoitettu evankeliumissa, mikä perkele oli sen nuorukaisen tappanut, joka kannettiin ulos. Niin saatamme kuitenkin ymmärtää, että joku perkele oli hänen tappanut; sillä synnin kautta on kuolema tullut maailmaan; ja me tiedämme, että synti on perkeleestä.

2. Minkä tähden vanhimmalle tulee niin suuri murhe niistä lapsista, jotka nuorena kuolevat. Se on vanhimman luonnossa sellainen taipumus, joka tekee sen surun ja murheen välttämättömäksi. Ei saata vanhin välttää murhetta, koska lapset kuolevat. Ei niistä lapsista tule vanhemmalle niin suuri murhe, jotka kuolevat, ennen kuin ovat vanhimman rintoja imeneet ja vanhimman perässä kontanneet ja hänen peräänsä itkeneet. Kun sellaiset lapset kuolevat, tulee vanhimmalle suuri murhe ja kaipaus niitten lasten perään, jotka niin nuorena kuolevat. Siinä on oikea syy, minkä tähden vanhimmalle tulee niin suuri murhe, koska rintalapsi kuolevat. Voi, voi, nuorukainen! Miksi sinun piti niin nuorena kuoleman, ja jättämän sinun vanhempasi itkemään, murehtimaan ja kaipaamaan sinua. Se olisi somempi, että sinä nyt istuisit vanhempasi haudan päällä ja itkisit verta, kuin että vanhimman nyt täytyy istua sinun hautasi päällä ja huutaa sinun nimeäsi, etkä sinä kuitenkaan vastaa hänelle, koska sinä olet kuollut. Ensin on hän sinun suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt, sitten on hän sinua pessyt ja elämän vedellä puhdistanut; hän on valvonut ja rukoillut sinun edestäsi siinä hyvässä toivossa, että hänelle tulisi ilo sinusta. Mutta nyt sinä olet rauennut kuolemaan, ja vanhimman vaiva meni hukkaan. Voi, voi, mikä murhe tulee vanhimmalle sinusta, kun sinun piti kuoleman. Hänen täytyy nyt istua haudan päällä ja huutaa: missä ovat ne nuorukaiset, joita minä kasvattanut olen? Ne ovat rauenneet ja pois menneet; ei ole vanhimmalla iloa kaiken sen vaivan edestä, jonka hän kärsinyt on.

Jos vielä olisi hänellä muutamia lapsia elämässä, niin ne ovat raavastuneet, ja me tiedämme, etteivät ne raavaat lapset paljon muista sitä vaivaa, jonka vanhin on kärsinyt heidän edestänsä. Ne raavaat lapset jättävät vanhimpansa yksinänsä ja lähtevät pois maailmaan. Niin pian kuin he lakkaavat imemästä, juoksevat he ulos maailmaan. Ja koska he tulevat raavaiksi, tahtovat he itse tienata jotakin, ei raavaat lapset tyydy siihen, mitä vanhin antaa, he pitävät vaivana olla vanhimman talossa, ja usein sanovat: ei vanhin anna meille palkkaa, ja ilman palkkaa emme viitsi häntä palvella. Niin muodoin jättävät ne raavaat lapset vanhimpansa yksikseen, ja menevät vieraan tyköön, joka antaa heille palkan.

Tämä kiitos on sinulle rakas vanhin sen edestä, että sinä olet näitä raukkoja suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt. Tämä on kiitos rakas vanhin sen edestä, että sinä olet valvonut heidän ylitsensä, ja rukoillut heidän edestänsä. Tämä on kiitos rakas vanhin sen edestä, että sinä olet näitten raukkain antanut imeä rintojasi, he purevat rintojasi kun he raavastuvat. Mutta jos vanhin kuolee surusta ja murheesta, tulevat kaikki raavaat lapset ottamaan osaa vanhimman tavarasta ja perinnöstä, ja riitelevät vielä tavaran päältä. Eikös se olisi soveliaampi, että te istuisitte vanhimman haudalla ja muistaisitte siellä niitä autuaallisia päiviä, jolloin makasitte vanhimman sylissä ja imitte hänen rintojansa ja nauroitte vanhimmalle. Mutta sitte jälkeen, koska te olette raavaammiksi tulleet, olette te unhottaneet vanhimman hyvät teitä kohtaan, ja pois vieraantuneet hänestä, saattaen hänet murheelliseksi. Ja vaikka vanhin olisi vielä kuollut murheesta teidän tähtenne, tulette te yhtä hyvin saamaan osan hänen tavarastansa. Katsokaa te raavaat lapset, mitä vanhimman arkusta löytyy, ennenkun te rupeatte hänen tavaraansa jakamaan. Minä luulen, että kuolevainen vanhin on tehnyt sen kaltaisen testamentin, että ne lapset, jotka eivät ole haavoittaneet vanhimman sydäntä. Jotka eivät ole häntä vastauudesta ristiinnaulinneet, pitää saaman osan hänen tavarastansa, mutta ne raavaat lapset, jotka ovat karanneet pois vanhimman talosta, ja ovat eläneet oman kättensä päällä, ja tienanneet itsellensä ruokaa ja palkkaa vieraan tykönä, saavat tyytyä siihen palkkaan, mitä, he ovat tienanneet vieraan tykönä. Ja he saavat itseänsä syyttää, jos he tulevat perinnöttömäksi. Kyllä vissimmästi nämä raavaat lapset tahtovat osan vanhimman tavarasta. Mutta minä luulen, että kuolevainen vanhin on tehnyt sen kaltaisen testamentin, että ne lapset, jotka ovat hänestä luopuneet, ja saattaneet hänet murheelliseksi, eivät saa osaa hänen tavarastansa, ennen kuin tulevat anteeksi anomaan ja sovintoa tekemään.

3. Katselkaamme nyt kolmanneksi, minkä tähden Jeesus armahtaa sitä murheellista vanhinta, jonka lapsi on nuorena kuollut. Minä tunnen Jeesuksen sydämessä, olevan niin paljon rakkautta, ettei hän saata olla auttamata, koska hän näkee sen murheellisen vanhimman itkevän, ja surkuttelevan sitä onnetonta raukkaa, joka oli niin nuorena kuollut. Niin kuin hän armahti Latsaruksen sisaria Marttaa ja Mariaa, jotka itkivät veljensä kuoleman tähden, niin hän myös armahti tätä leskeä, ja sanoi: älä itke. Emme tiedä, minkä tähden tämä leski erinomattain sai sen suuren armon Jeesukselta, että hänen poikansa piti heräämän ylös kuolleista. Mutta niin kuin Jeesus itse sanoi Natsaretin synagogassa: Elian aikana oli monta leskeä Israelissa, mutta ei hän mennyt niitten tyköön, vaan sen lesken tyköön Sarpatissa. Niin taisi Vapahtaja osottaa armonsa sen kaltaiselle leskelle, joka oli köyhä ja ylönkatsottu maailmassa, joka epäilemättä oli opettanut poikansa kristillisyyteen ja oli muutenkin tarvitsevainen. Mutta minä uskon, että Jeesus armahtaisi muitakin vanhimpia, joitten lapset ovat nuorena kuolleet. Jos vanhimmat itkisivät niin paljon lastensa kuoleman tähden, joitten autuudesta he epäilevät, koska lapset raukeavat hengelliseen kuolemaan. Jos vanhemmat huutaisivat Jeesuksen perään, ja rukoilisivat häntä, että hän herättäisi lapset siitä hengellisestä kuolemasta. Niin vissimmästi seisoisivat kuolleen kantajat, kun Jeesus rupeaa paariin; sillä kuolleen kantajat eivät tohdi kantaa enää, eivät he jaksa kantaa, kun Jeesus käsipuolella rupeaa paariin. Hengellisessä tarkoituksessa ovat kuolleen kantajat ne perkeleet, jotka ensin tappavat nuorukaisia. Ja koska he ovat saattanet niitä hengelliseen kuolemaan, kantavat he tätä kuollutta raatoa hautaan. Sinne saattavat kuolleen kantajat kaikki nuorukaiset, jotka ovat hengellisesti kuolleet. Mutta koska Jeesus käsipuolella koskee paariin, niin kuolleen kantajat tulevat voimattomiksi. Eivät he enää jaksa häntä kantaa hautaan eli helvettiin. Näinä aikoina on Jeesus käsipuolella koskettanut paariin, ja moni nuorukainen, joka on ollut hengellisessä kuolemassa, on kuullut Herran äänen. Hänen voimallisen sanansa kautta on moni nuorukainen herätetty ylös hengellisestä kuolemasta. Ja moni vanhin, joka oli itkemässä, ja surkuttelemassa nuorukaisten onnetonta ja surkeaa tilaa, on Jeesuksen voimallisen sanan kautta saanut kuolleitansa, takaisin hengellisestä kuolemasta, josta on tullut suuri ilo vanhimman sydämelle.

Mutta muutamat vanhimmat ovat niin paatuneet, etteivät he soisi Jeesuksen herättävän ylös heidän nuorukaisiansa hengellisestä kuolemasta. Ja semmoiselle vanhimmalle sopii kyllä tämä sana: anna kuolleitten haudata kuolleitansa. Koska tahtovat kantaa lapsiansa hautaan, niin kantakoot.

Mutta sinä murheellinen äiti, jonka ainoa poika ja vanhuuden turva kannetaan ulos vanhimman huoneista, hengellisen kuoleman kautta hautaan. Anna kyyneleesi vuotaa tämän hengettömän nuorukaisen päälle, että Jeesuksen sydän liikutettaisiin armahtamiseen, että hän katsoisi armollisesti sen onnettoman vanhimman puoleen, ja herättäisi hänen ainoan poikansa hengellisestä kuolemasta, ja antaisi hänen elävänä äidillensä, eli murheelliselle vanhimmalle, josta vanhimman sydämelle pitäisi tuleman suuri ilo ja riemu.

Itkekää nyt vanhimmat lastenne kuoleman tähden, olkaa murheelliset ja parkukaa, koska lapset nuorena kuolevat, että Jeesus tulisi opetuslastensa kanssa. Kukatiesi sillä hetkellä, jolloin te olette kaiken toivon kadottaneet, ja armahtaisi teitä, ja herättäisi teidän nuorukaisianne siitä hengellisestä kuolemasta, ja antaisi heitä murheellisille vanhimmalle elävänä jälleen. Oi, mikä suuri ilo siitä tulisi murheellisten vanhimpain sydämille, jos Jeesus tänä päivänä rupeaisi paariin käsipuolellansa, ja voimallisella sanallansa herättäisi muutamia nuorukaisia, jotka hengellisen kuolemansa kautta ovat tulleet vanhimmille suruksi ja mielikarvaudeksi. Kuule armollinen Herra Jeesus murheellisten vanhimpain huokaus, ja armahda heitä, koska he itkevät ja surkuttelevat onnettomia lapsiansa, jotka ovat nuorena kuolleet. Ja me toivomme, että Jeesus herättää jonkun kuolleen nuorukaisen, ja antaa sen elävänä jälleen murheellisille vanhimmille, että vanhimmille tulisi ilo vanhuuden päivinä täällä ajassa ja ijankaikkisesti taivaassa. Amen.

L. L. Laestadius
Siionin Lähetyslehti kesäkuu 1955