Laestadiuksen saarna IV

"Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille: sen pitää rikki polkeman sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." 1 Moos. 3: 15.


Koska ihminen käärmeen viekkauden kautta lankesi syntiin, pani Jumala vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, mutta Jumala antoi myös sen armollisen lupauksen, että vaimon siemenen pitää rikkimusertaman käärmeen pään. Kuinka tämä viha on ilmottanut itsensä, osottaa koko Raamattu. Siitä saakka, kun käärmeen siemenet rupesivat poikimaan, on viha ollut niitten välillä, ja se sama viha on vielä nytki vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.
Tämä viha tuli siitä, että vaimo tuli petetyksi käärmeeltä, ja käärmeen viekkauden kautta tuli vaimo ja hänen lapsensa onnettomiksi: hänen täytyy nyt suuren vaivan kautta synnyttää. Johannes näki hänen huutavan syntymä-vaivassa, ja jos Jumala ei olisi ottanut hänen poika-lastansa tykönsä, niin olisi sen ruskea lohikäärme syönyt.

Johannes kastaja oli kova haukkumaan kyy käärmeen sikiöitä. Koska hän näki niitä, sanoi hän: te kyykäärmeen sikiät, kuka on teitä neuvonut välttämään tulevaista vihaa? Ilmanki Johannes näki, kuinka suuri viha oli vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä. Minä olen kuullut, että kyykäärmeen hännässä on suuri kulkunen, joka kuuluu kauas, koska hän konttaa maan päällä. Tämä kulkunen on pantu ihmisen lapsille varotukseksi. Ne ihmisen lapset, jotka ovat valvomassa, saattavat paeta, koska tämä kulkunen kuuluu. Mutta ne raukat, jotka eivät ole valvomassa, eivät kuule tämän kulkusen helinää; ja niitä raukkoja pääsee kyykäärme pistämään. Ja sen ihmisen sydän, joka on käärmeeltä pistetty, paisuu ja kuolee paisumuksistansa, jos hän ei pääse oikealla ajalla tohtorin tyköön. — On myös eräs muu käärmeen laji, joka suostuttaa tiaisia myrkyllisellä hajulla. Koska nimittäin tiainen istuu oksalla, niin tulee suostutus-käärme naakimalla ja laskee ruumiistansa sen kaltaisen myrkyllisen hajun, jonka kautta tiainen tulee vimmatuksi, ja menee suostutuskäärmeen suuhun.

On myös muu käärmeen laji kuusen pituudesta. Se makaa ruomossa ja vartioi ihmisen lapsia. Jos joku tulee häntä liki, käärii se itsensä ihmisen ympäri ja pusertaa ihmisen luut rikki. Ja sen jälkeen oksentaa hän liivaa ihmisten raatoin päälle, ja nielee ne kokonansa. Johannes näki myös ilmestyksensä, kuinka lohikäärme oksensi liivaa sen vaimon päälle, joka oli poikalasta synnyttämässä. Mutta vaimo pääsi pakenemaan korpeen. Se ruskea lohikäärme, joka saatanaksi ja perkeleeksi kutsutaan, joka koko maan piirin viettelee, oli ilman epäilemättä se sama hirmuinen elävä, joka puhutteli vaimoa paratiisissa. Ja se sai hänen uskomaan, että hän tulee oikein viisaaksi, jos hän syö kielletyn puun hedelmästä. Tämän lohikäärmeen siemen on erinomattain vihainen vaimon siemenelle, joka hänen päänsä rikki musertaa. Jos vaimon siemen ei olisi hänen päätänsä rikki musertanut, olisi hän aikaa hävittänyt ja raatanut ihmisen lapset. Mutta käärmeellä on niin sitkeä henki, ettei hän kuole, vaikka pää on poljettu rikki. Me kuulemme ilmestyskirjasta, että lohikäärme veti pyrstöllänsä kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle.

Ei ole siis monta tähteä taivaassa, jotka loistaisivat taivaslaessa ja osottaisivat tietä yksinäiselle matkamiehelle, kulkeaksensa yöllä ja pimeyden aikana ijankaikkisuuden rannalle. Mutta vaimon siemen, joka on musertanut käärmeen pään, on näinä aikoina kantanut käärmeen siemenet muuraisen pesään. Ja siellä on käärmeen siemenillä surkea hätä: siellä ne puikivat ja siellä ne vääntelevät itseänsä niin kuin madot kuumassa tuhassa.

Mutta ei auta puikiminen; jos ne vielä muutmia muuraisia syövät, niin toiset tulevat kahta kiivaammiksi kaluamaan käärmetten luita. Mutta eivät käärmeen siemenet sen tähden kuole varsin, ennen kuin aurinko laskee.

Koska siis Herra Jumala pani vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, niin tulee meidän ottaa vaari siitä sodasta, joka tämän vihan kautta on tullut maailmaan. Mutta ei siinä maassa ole sotaa, jossa vaimon siementä ei ole. Mutta siinä paikassa käypi sota, kussa käärmeen siementä on paljon, ja aivan harvat vaimon siemenet.

Minä olen kuullut vanhojen muistelevan, että käärmetokassa on yksi käärmeen kuningas, joka on isompi muita, ja että sillä käärmeen kuninkaalla on eräs valkea ympyriäinen kivi, jonka se vatkaa (viskaa) ilmaan. Ja se ihminen, joka pääsisi saamaan käärmeen kiven, pitäisi muka tuleman onnelliseksi. Mutta se on tosin sangen vaarallista, että mennä sisälle käärmetten tokkaan, koska niitä on monta sataa koossa kiiman aikana. Mutta me arvaamme, minkä tähden käärmeet suuttuvat sille ihmiselle, joka tahtoo kiven pois ryöstää. Sillä siihen on kaikki käärmeen viekkaus koottu. Jos se kadottaisi viekkautensa ja kavaluutensa, tulisi se hulluksi, järki putoaisi peräti.
Mutta niin hulluksi ei tahdo käärme tulla, että se rupeaisi katumuksen ja parannuksen tekemiseen. Koska nyt joku ihminen on ottanut käärmeen viekkauden eli maailman viekkauden kiven, silloin aukasevat kaikki käärmeet suunsa, ja karkaavat yksimielisesti sen ihmisen päälle, ja kolmen valkean läpi pitää sen ihmisen käymän, ennen kuin käärmeet lakkaavat häntä vaivaamasta. Tämä on yksi syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. On se vielä toinenki syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. Vaimon siemen on musertanut, eli rikkipolkenut käärmeen pään. Jos vaimon siemen ei olisi rikkipolkenut käärmeen päätä, niin olisi käärme syönyt vaimon siemenen.
Mutta koska vaimon siemen on rikkipolkenut käärmeen pään, täytyy sen nyt pyrstöllänsä liikkua, jolla se vetää kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle. Ja koska ruskea lohikäärme on sen vaimon vieressä, joka huutaa syntymävaivassa, on se tarkotuksensa, että se pääsisi syömään sitä poikalasta, joka vaimosta syntyy. Mutta koska Jumala varjelee uutta ihmistä, joka vaimosta syntynyt on, rupeaa käärme oksentamaan myrkyllistä liivaa vaimon päälle, että se hukuttaisi hänen kuolleen liivalla. Mutta Jumala on vienyt vaimon korpeen, kussa ei ole niin paljon käärmeen siemeniä. Ja meidän toivomme on, että Jumala varjelee tätä vaimoa niin kauan, kuin käärmeen kivi pois ryöstään. On myös käärme pistänyt vaimon siementä kantapäähän. Tämä käärmeen pistäminen tulee siitä vihasta, joka on Jumalalta pantu vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Mutta tämä pistäminen ei tee vaimon siemenelle niin suurta vahinkoa. Kuitenki on sen ihmisen henki suuressa vaarassa, joka on käärmeeltä pistetty, sillä käärmeen myrkky paisuttaa ihmisen sydäntä ja kuolema tulee, jos käärmeeltä pistetty ihminen ei pääse tohtorin tyköön oikealla aialla.
Luonnollisen ihmisen sydän on täynnänsä käärmeen myrkkyä. Mutta ei hän tunne sitä, niin kauan kun hän puoskii sydäntänsä vuotavalla pirun sonnalla. Ei hän tunne, että sydän on täynnä myrkkyä, ennen kun tohtori antaa hänelle karvaita lääkityksiä. Silloin alkaa synnin myrkky polttamaan hänen sisällyksiänsä.
Käärmeen myrkky on ottanut suruttoman tuntoa haisemaan ja mätänemään. Mutta ei suruton tunne sitä, ennen kuin reikä tulee tuntoon. Mutta suruttoman tunto on paksumpi kuin nautahärän vuota. Ei semmoisen ihmisen tuntoon tule reikää vaikka vanhimman kuumat kyyneleet putoavat sen päälle.

Hengelliset puoskarit panevat vielä suruttomuuden laastaria tunnon päälle, ettei omantunnon haavat pitäisi haiseman ja märkää vuotaman, ennen kun vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikea tohtori hakkaa ensin Hengen miekalla paksua tuntoa, että siihen tulisi reikä. Sitte ottaa hän ja leikkaa terävällä partaveitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka tunnossa on. Ja sen jälkeen tiputtaa hän muutamia hunajan pisaroita omantunnon haavoihin.
Koska käärmeen myrkky on paisuttanut suruttoman ihmisen sydäntä, ottavat hengelliset ja puoskarit, ja valuttavat hänen suuhunsa vuotavaa pirun sontaa. Mutta sen kautta tulevat sydämen paisumukset pahemmiksi. Vaan oikea tohtori ottaa lain vasaran ja kolkuttaa kivikovaa sydäntä. Hän ottaa ja pistää sydämen paisumukset naskalilla, että reikä pääsisi vuotamaan. Hän antaa käärmeeltä pistetylle ihmiselle karvaita juomia, että hän pääsisi myrkkyä ulos oksentamaan.
Ja koska myrkky näitten lääkitysten kautta alkaa karvastelemaan joka paikassa, sitten antaa tohtori hänelle voita ja hunajata. Meidän pitäisi katseleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä; mutta meidän täytyy ensin rukoilla sitä siunattua vaimon siementä, joka on rikki musertanut käärmeen pään, että hän varjelisi niitä heikkoja, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, käärmeen siemenestä ja käärmeen myrkystä. Ja Vapahtaja on sanonut: olkaa viekkaat niin kuin käärmeet ja vakaat niin kuin kyyhkyset; niin Hän tarkottaa vissimmästi, että meidän pitää varastaman käärmeen viekkautta, koska käärmeellä, ja hänen siemenellänsä on niin suuri viekkaus ja kavaluus, että hän saattaa yksinkertaisia kyyhkysen poikia pettää.
Sinä siunattu vaimon siemen, auta kaikkia murheellisia, katuvaisia ja alas painetuita, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, ettei käärmeen siemenet saisi heitä turmella eli myrkyllänsä painaa. Kuule katuvaisen huokaus, rakas isämme. Saarnateksti Matt. 23: 34, 39.

Seuraavaisesti siitä kuin puhuttu on pitää meidän tutkisteleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä eli kuinka maailman lapset vihaavat Jumalan lapsia. Auttakoon Jumala, että muutama sokea raukka näkisi hahmonsa entisten pakanain luonnossa. Sillä ei käärme ole muuttanut luontoansa, vaikka se on muuttanut nahkansa. Koska vanha nahka on kulunut, riisuu se pois sen päältänsä ja pukee päällensä uutta nahkaa, joka on kahta lujempi. Puoskareilla on tapana antaa käärmeen nahkaa niille vaimoille, jotka ovat lapsen hädässä, siinä tarkotuksessa, että uusi ihminen pian syntyisi. Ja huorat myös ottavat käärmeen suomuja sisällensä siinä tarkotuksessa, että he ajavat hedelmän ulos. Mutta me otamme sitä vanhaa käärmeen nahkaa, jota löytyy monesta paikasta maan päällä, osottaaksemme niille, jotka eivät vielä tiedä, että käärmeet muuttavat nahkaansa, vaan eivät muuta luontoansa: että sillä on sama luonto kuin ennenki.

Ensimäinen viha vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä ilmestyi varsin synninlankeemuksen jälkeen, koska Kain rupesi vihaamaan veljeänsä vanhurskauden tähden. Koska Jumala mielistyi Aapelin uhriin, niin suuttui Kain, ja hänen hahmonsa muuttui vihan tähden. Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen ja miksi hahmosi muuttuu? Kain oli suuttunut veljensä kristillisyyden tähden. Hänelle tuli paha mieli siitä, kun Aapeli oli hurskaampi häntä. Hän ajatteli: ilmanki tuo räkäsuu nuljus nyt on parempi minua. Ja vaikka Jumala nuhteli häntä ja käski hallita vihaansa, ei kuitenkaan Kain saanut tunnon rauhaa, ennenkun hän tappoi veljensä. Sillä käärmeen siemenet eivät kärsi ollenkaan, että vaimon siemen pitäisi olla parempi heitä. Omanvanhurskauden veri nousee päähän, ja hengellinen viha muuttaa heidän haahmonsa.
Kain oli ensimmäinen, joka imasi kristityn verta. Ja koska Jumala kysyi häneltä: kussa on Aapeli sinun veljesi, niin hän sanoi: en minä tiedä, olenko minä veljeni vartija. Niin vastaavat vielä nytki Kainin lihalliset veljet ja nepaimet: Koska joku kristitty kysyy heiltä: missä on sinun veljesi, niin he sanovat: olenko minä veljeni vartija; pitäköön itsekuki vaarin itsestänsä, en ole minä velvollinen neuvomaan ketään. Paavali on kirjottanut, että Aaprahamin poika palkkavaimosta oli vihainen nuoremmalle poialle, joka ali vapaasta syntynyt. Niinkuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka Hengen jälkeen syntynyt oli, niin se vielä nytki tapahtuu.
Kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, osottaa Esaun viha. Käärmeen siemenet rupesivat puikimaan Esaun sydämessä, koska hänen veljensä
Jaakop oli saanut paremman siunauksen isältänsä. Esau uhkasi tappaa veljensä siunauksen tähden. Mutta Jaakop pakeni veljensä edestä vieraalle maalle. Niin on monen kristityn häätynyt pakenemaan vieraalle maalle, koska häntä on vainottu omassa maassa kristillisyyden tähden.

Kuinka käärmeen siemen on vihainen vaimon siementä vastaan, osottaa myös Israelin poikain viha Joosepille. Joosep kantoi juoruja ja ilmotti vanhemmille, mitä Israelin pojat tekivät vanhemman selän takana. Tuostapa nousi hirmuinen viha juorujen kantajalle ja unen näkijälle. Ja vielä nytki suuttuvat suruttomat ihmiset hirmuisesti niille, jotka kantavat juoruja ja ilmottavat heidän pahoja töitänsä. Mitäs Israelin lapset tekivät Moosekselle, koska hän pani Jumalan ankaran vanhurskauden heidän silmäinsä eteen. Pahat miehet Israelin seurakunnassa jo kävivät hänen henkensä päälle ja sanoivat Moosekselle: sinä teet kovin paljon, sillä kaikki kansa on pyhä. Maailman orjan mielestä on koko kansa pyhä, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat. Kyllä ne sentähden ovat pyhät ja hurskaat. Mutta jos Mooses alkaa heitä haukkumaan ja soimaamaan jumalattomasta elämästä, silloin alkavat paraat miehet seurakunnassa sanomaan: sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Nämät vanhan aatamin sanat ovat niin totiset ja niin urhoolliset, että Kainin lihalliset veljet ja nepaimet sanovat: aamen, se on tosi, koko kansa on pyhä. Koska paraat miehet seurakunnassa ovat huorat ja varkaat ja juomarit sekä viinaporvarit, silloin ovat riettaan orjat valmiit sanomaan: koko kansa on pyhä. Ne ovat semmoiset kristityt ettei saa Mooses heitä tuomita.
Jos Mooses alkaa semmoisia kunniallisia ihmisiä tuomitsemaan, niin sanovat seurakunnan paraat miehet: sinä tee: ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Vaikka nyt seurakunnan paraat miehet olivat niin raskaat, ettei maa jaksanut heitä kantaa niinkuin sananlasku on, sttä kiittämätöntä ihmistä ei jaksa maa kantaa, niin nämäki miehet Korah, Taatam ja Upiram vajosivat maan alle ja putosivat helvettiin elävänä, yhtenä ruumiin ja sielun kanssa. Yhtähyvin olivat toiset valmiit sanomaan Moosekselle ja Aaronille, että he olivat Jumalan miehiä surmanneet. Niillä oli se usko, että Mooses oli vajottanut Jumalan lapsia helvettiin.

Mutta katselkaamme aina, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä. Koska Jumala lähetti rohveettoja saarnaamaan parannusta Israelin lapsille, rupesivat he vihaamaan hetä, niin kuin Vapahtaja sanoo tämän päivän evankeliumissa: katso Minä lähetän teille rohveetat ja viisaat ja kirjanoppineet, ja niistä te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieksätte teidän synakookissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin. Minkä tähden ovat juutalaiset vainonnetet rohveetoita, jotka saarnasivat pararannusta? Sentähden ilmanki, että he olivat väärät rohveetat, jotka haukkuivat Jumalaa lapsia.

Juutalaiset sanoivat Vapahtajalle: meillä on Isä, nimittäin Jumala, emme ole äpärät. Heillä on semmoinen usko, niinkuin kaikilla armon varkailla on, että Jumala on heidän isänsä, vaikka Vapahtaja sanoo heille: te olette isästä perkeleestä. Kuinka käärmeen siemenet saattavat semmoista kuulla? Itse rietas luulee, että hän on enkeli. Ja riettaan enkelillä on sama, usko, että he ovat enkelit. Eivät he sitä tunne, että he ovat isästä perkeleestä. Koska nyt rohveetat rupesivat kunniallisia ihmisiä haukkumaan ja tuomitsemaan, silloin nousi vanha aatami, oman vanhurskauden musta veri nousi maksasta, ja kunnian veri nousi pernasta: käärmeen siemenet rupesivat puikimaan (kähisemään) sydämen juuressa, ja niin rietas yllytti koiransa lakkimaan kristittyin verta. Mutta rohveetta Elias sanoi yhdelle kristittyin ja rohveettain murhaajalle: samassa paikassa, jossa koirat ovat lakkineet Naapotin verta, pitää heidän sinun vertasi lakkiman. Mutta tämä kristittyin vihollinen suuttui Eliaalle ja sanoi: viholliseksikos minun löysit?

Niin katsovat vielä suruttomat ja armon varkaat kristityitä vihollisiksi, jotka heidän syntiänsä soimaavat. Armon varkaat, jotka pitävät itsensä kristittyinä ja luulevat, että ne ovat kristittyin vainoojat, jotka eivät anna omantunnon rauhaa. Näin on käärmeen siemen vainonnut vaimon siementä. Mutta käärme on nyt muuttanut nahkansa. Ennen vanhassa testamentissa oli käärmeellä vanha nahka. Se vainosi silloin rohveetoita pakanain haahmossa. Ja Vapahtajan aikana oli se ottanut juutalaisten haahmon päällensä. Mutta nyt on se taas muuttanut nahkansa. Se on ottanut vanhan kristityn haahmon päällensä, ja siinä haahmossa se nyt vainoaa kristityitä. Ei ole tosin tietoa, koska rietas olisi tullut kristityksi.
Mutta nyt se vaeltaa kuitenkin vanhan kristityn haahmossa. Se on myös tullut papiksi, ja semmoisena se nyt saarnaa evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siveät huorat laskevat maitonsa. Vapahtajan ja apostolitten aikana tahtoi se varjella vanhaa Mooseksen uskoa niinkuin me kuulemme tämän toisen joulupäivän epistolasta, Me kuulemme sen kantavan kristittyin päälle, että Jeesus Natsareenus muuttaa säädyt, jotka Mooses meille antoi. Pakanat myös kantoivat kristittyin päälle, että ne katsovat ylön oikeata Jumalan palvelusta ja tekevät erään tapetun juutalaisen Jumalaksi. Koska Luteerus saarnasi paavia vastaan, niin valittivat paavilaiset, että Luteerus tahtoo muuttaa vanhaa kristinuskoa, joka oli seisonut 1500 vuotta. Niin muodoin oli käärme silloin muuttanut nahkansa ja tuli vanhan kristityn haahmossa sotimaan vanhan kristinuskon puolesta, jonka muka Luteerus oli tullut muuttamaan. Vaikka nyt Luteeruksen aikana ei ollut vanhasta kristinuskosta muuta jälellä, kuin ainoastaan pyhä Raamattu, sillä kaikki muut kirjat olivat paavilaisten omat väärät asetukset. Kuitenki tahtoi vihollinen vanhan kristityn haahmossa varjella vanhoja paavilaisten asetuksia ja paavilaisten kirjoja, joita Luteerus tuli muuttamaan. Siitä syystä tuomitsevat paavilaiset Luteeruksen niinkuin väärän rohveetan ja suuren noidan, joka oli liitossa perkeleitten kanssa. Koska käärme näin muuttaa nahkansa ja tulee vanhan kristityn haahmossa varjelemaan vanhaa kristinuskoa, jolloin uskottaa se palvelijoitansa, että kristityt ovat väärät rohveetat ja villihenget, jatka tahtovat muuttaa vanhoja asetuksia, ja hävittää vanhan uskon.

Me näemme epistolasta, kuinka kiivas vihollinen on sotimaan vanhan uskon puolesta, jonka kristityt tahtovat hävittää. Ja koska se tulee vanhan kristityn haahmossa varjelemaan vanhoja säätyjä, joita juutalaiset, pakanat ja paavilaiset ovat järellä vihollisen mielisuosion huomanneet. Silloin kiivastuu rietas niin kovin totuuden puolesta, että hän puree hampaitansa ja tukitsee korviansa, ottaa kivet käteensä, ja viskaa villihengen Stephanin päälle, joka tahtoo muuttaa säädyt, joita Mooses on antanut. Koska käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, silloin vuotaa myös käärmeen myrkky hampaista. Sen tähden ne kiristelevät hampaitansa.

Nyt on käärme kolme kertaa muuttanut nahkansa. Ensimäisen kerran se riisui nahkansa Kolkatan mäellä. Se tuli sinne variseuksena varjelemaan vanhaa Mooseksen uskoa, jonka se luuli kristillisyyden kautta menevän hukkaan. Toisen kerran se riisui nahkansa roomalaisten pääkaupungissa. Sinne se tuli varjelemaan vanhaa pakanan uskoa, ja silloin oli se julma tappamaan kristityitä. Kolmannen kerran se riisui nahkansa Luteeruksen aikana. Silloin se tuli vanhana kristittynä varjelemaan vanhaa kristin uskoa Luteerusta vastaan, joka tahtoi muka hävittää vanhan kristinuskon. Ja nyt se taas heti kohta riisuu nahkansa neljännen kerran. Se tahtoo nyt tulla varjelemaan vanhaa Luteeruksen uskoa, jonka muutamat kristityt, joita haukkumalla kutsutaan lukijaiksi, körttiläisiksi ja villihengiksi, tahtovat muka hävittää.

Ja millä nahalla ikänänsä käärme on tullutki auringon eteen, on se vihannut vaimon siementä ja sanonut: nahka nahasta ja kaikki, kuin ihmisen takana on, antaa hän henkensä edestä. Koska nimittäin vihollinen ei pidä puoltansa järellä, täytyy hänen ruveta kristittyin nahkaan maailman lain voimalla. Maailman herrain ja ylimäisten pappein päälle kantaminen Pontius Pilatuksen edessä, kuuluu yhä aina. Erinomattain ovat juutalaisten ylimäiset papit, pakanain ylimäiset papit ja paavilaisten ylirnäiset papit, joita lohikäärme on vetänyt pyrstöllänsä taivaasta maan päälle, ne ovat katkerimmat Jeesuksen ristin viholliset. Nepä ymmärtävät noutaa valkean helvetistä, millä he näkevät makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Luteerus on kirjottanut, että perkele saattaa saarnata evankeliumia paremmin kuin pappi. Ja se on kyllä uskottava, että semmoinen pappi saarnaa niin suloisesti, että kaikki siveät huorat laskevat maitonsa. Ei suinkaan semmoinen pappi hauku kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi; ei hän hauku juomariksi, koska hän on itse juomari, ei hän soimaa huoria, koska hän on itse huora, ei hän
hauku viinaporvaria, koska hän pitää itse vähäsen viinakaupan, ei hän nuhtele kirousmiehiä, koska hän itse kiroaa, ei hän nuhtele tappelusmiehiä, koska hän itse tappelee, ei hän nuhtele niitä, jotka pitävät kalaasia ja turhia pitoja, sillä hän tahtoo itse myös olla niissä.
Ja kuinkapa perkele saattaa saarnata itseänsä vastaan. Ei hän saata itseänsä haukkua. Mutta kristityitä, joita hän katsoo vääriksi rohveetoiksi ja villihengiksi, niitä semmoinen pappi haukkuu ja ulosajaa huoneestansa.
Mutta samassa paikassa, jossa koirat ovat nuolleet Naapotin verta, pitää koirain myös nuoleman kristittyin vainoojain verta. Monessa paikassa nousee nyt raaka kansa vimmaan, ja tappaa herroja, pappia ja kuninkaita viinaryypyn edestä. Tässä muutamana vuonna ammuttiin ylimäinen piispa Ranskan pääkaupungissa. Hän ammuttiin kansalta, joka oli yllytetty kapinaa tekemään. Eikä ole niin pitkä aika siitä, kun raaka kansa Ruotsin pääkaupungissa oli surmaamassa ylimäistä piispaa. Onkos ihme, että raaka kansa viimein yltyy ja nousee villiin, koska tämä kansa on jätetty luonnolliseen tilaansa ja hengelliseen pimeyteensä ilman nuhdetta. Kyllä semmoinen villikansa saattaa viinaryypyn edestä, sekä herroja että pappia tappaa.

Siionin Lähetyslehti, heinä- elokuu 1961